Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

torstai 16. elokuuta 2012

Viimeinen Postausko?



Olen jo hetkisen
aikaa miettinyt, että josko olisi
aika päättää tämä ihana 
harrastus. 




Valkoinen koti kaupungissa
jatkaa oikeasti eloaan ja oloaan
kotonamme kutakuinkin samoilla meiningeillä
kun olen teille elämästämme ja tunteistani
kertonut. En jaksa uskoa, että jaksaisitte
lukea vanhan toistoja sillä näin syksy
saa taas aikaan;

viimeiset venereissut,
veneen noston,
kaupungin tapahtumat,
teatterit yms.
unohtamatta perhe-elämäämme
ja sitä upeaa Joulunodotusta
joka takuuvarmasti kutkuttelee
minussa jo hyvissä ajoin.

Kipeistä aiheistakin voisin kirjoittaa
mutta siihen en taida olla itse vielä valmis
mutta, ehkä sekin aika tulee?

Toisaalta elämässä kun on myös
 paljon kipeitä ja surullisiakin asioita,
  on mukavampaa täyttää omaa elämää
kauniilla ja hyvillä asioilla sekä nauttia
arjen pienistä asioista, yrittäen 
jakaa sitä hyvää ympärilleen.

Kaunis kiitos näistä yhteisistä
hetkistä, jotka olette kanssani jakaneet
tämän blogin muodossa sekä muistetaanhan
nauttia niistä arjen pienistä ja suurista 
asioista kaiken kiireen keskellä.

Ystävällisin terveisin
-Milla-

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Nostalgiaa



Sain sunnuntaina ihanan
suloisen yllärilahjan!

Ystäväni oli tehnyt löydön,
joka kosketti minua...




Nuo wanhat suloiset 
kahvikupit ja nostalgisen tunteen
nostattamat aluslautaset kun vievät
ajatukseni lapsuuteen sillä kotonani oli
juuri tuollaiset ruusu-aiheiset 
kahvikupposet.

-Kyllä, kuulkaa näistä kelpaa
sunnuntain kaffet juoda-

tiistai 14. elokuuta 2012

Jälkitunnelmia




Täällä sitä nautitaan
vielä juhlien jälkitunnelmista...




Alkuiltani sujui tanssiaskelin sillä
kävimme kyökinpitäjämme houkuttelemana
tutustumassa muutamaan hauskaan
tanssilliseen tuntiin työkaverin kanssa... 
ilta oli niin hauska, että vieläkin
hymyilyttää.

Nyt täytyy mennä päällystämään muutamat
oppikirjat...

Ei muuta kuin tunnelmallista illanjatkoa!

maanantai 13. elokuuta 2012

JuhlaPäivä



Eilinen oli meille suuri
juhlapäivä. Keskimmäinen lapsemme
pääsi ripille! Voi hurja, miten se aika
rientääkään!?




Itse konfirmaatio tilaisuus oli
herkkä, ainakin minunlaiselle "itkupillille",
sillä urkumusiikki, nuorten katseleminen
ja papin puheen kuunteleminen saivat 
kyyneleet virtaamaan.

Piste iin päälle oli kun nämä ihanat
nuoret lauloivat kipaleen "Mitä silmät ei nää...
sen sydän ymmärtää..." tuntui, ettei
itkusta meinaa tulla loppua.




No, kotona olikin jo helpompaa kun
sai touhuta ja olla rakkaiden läheisten/
sukulaisten kera...jutella sekä vaihtaa
kuulumisia.

Kahvinkeitto -puuhat eivät minulla -sujuneet
kuin stömsössä- sillä tietenkin kaiken tuohun
keskellä unohdin sen penteleen tippalukon ja
arvatenkin keittiö lainehti kohta kahvista...
ja vieraat odottivat!!! Kyllä, ne odottivat
sitä kahvia... ;) kunnes sain sotkut siivottua
ja uudet kahvit keitettyä!





Aivan kuten esikoisemme juhlissa
meillä pyöri myös eilisissä juhlissa keskimmäisen
lapsemme ensivideoita/kastetilaisuus/
lapsuusvideoita videotykin avulla
suoraan seinälle...

Wanhasta matkalaukusta löytyi myös
ihastuttavia valokuvia tyttäremme elämästä aina
näihin päiviin asti. Ja olipa siinä mahdollisuus lukea
hänen syntymäpäivänä ilmestynyt sanomalehtikin
mikäli halusi muistella maailman menoja
tuolta ajalta!

Siis
-ihania pieniä muistoja matkan varrelta-





Kahvittelua ja seurustelua.

Lahjojen availua; pienet serkut
seurasivat posket punaisina tätä touhua niinkuin
Joulu olisi tullut taloon ja varmasti tältä
tuntui itse avaajaltakin.





Tyttäreni potkaisi illalla
korkkarit lattialle ja oli silmin nähden tyytyväinen
juhliinsa;

-hänestä nämä olivat niiiiin ihanat juhlat-

Kiitos siitä kuuluu Juhlavieraille!!!


-Konfirmaatiossa-

"Lapsemme istuu toisten valkopukuisten
keskellä. Niin vähän aikaa sitten hän oli
sylissämme kastemekossaan.
Silloin otit hänet omaksi lapseksesi.
Iloitsemme tästä päivästä.
Ilotsemme siitä, että lapsemme puolesta
rukoillaan ja, että hänet siunataan.
Hän ei ole enään lapsi mutta ei
vielä aikuinenkaan.
Suo meille viisautta ja rakkautta elää
hänen rinnallaan.
Anna hänen aina pysyä sinun lapsenasi.
Pidä sinä huolta hänestä ja hänen
ystävistään.
Rukoilemme hänelle onnellista
nuoruutta ja sitä,
että hän saisi elää ehyen elämän sinun
johdatuksessasi"

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Juhla Lähestyy



Eilinen päivä meni
niin nopsasti ettei meinannut perässä
pysyä...

Suurin osa päivästä kului tämän päiväisiä
juhlia järjestäessä. Pieniä mutta hyvin tärkeitä
asioita tehden.




Kukat ja tarjoilut haettiin.

Wanhat arabiat pestiin ja köyhäinhopeat
kiillotettiin ;) minusta on ihanaa kattaa ja laittaa
näin juhlissa wanhoihin köyhänhopeisiin astioihin
tarjottavia. Jouluun kuuluu perinteiset savi-astiat
mutta nyt voi hopea hohtaa!

Ja tottahan toki aivan lasisetkin tarjoilu-vadit
ovat kauniita.




Viimehetken tsekkaus, että kaikki
on suunnilleen ok...ja sitten lähdimme
maille rentoutumaan ja saunomaan;
kera ukin ja mummin.

Siellä nuorimmainen järkkäsi meille
kivan ulkoilma-konsertin ja tyttöjen hiukset
kieriteltiin vielä juhlakuntoon ennen kotiinlähtöä.

Ilta oli taittunut jo yöksi kun saavuimme
kotiin nukkumaan. 

perjantai 10. elokuuta 2012

VapaaPäivä



Minulla on ollut tänään
vapaapäivä. Aamupäivä meni kaupungilla
päivittäessä lasten koulun alkamisiin tarvittavia
juttuja...ja muuten onkin päivä vierähtänyt
leipoessa, pyykinpesussa sekä
sen semmoisissa 
meiningeissä.


-Sydämiähän ei voinut koskaan olla
liikaa!!!-


Nuorimmaisestamme on
ollut suuri apu leivontapuuhissa kun 
touhuiltiin yhdessä tarjottavia tuleviin
juhliin.

Ps. Tuon vaalean piparkakkutaikinan ohje
on wanha, liekkö ihan mummoni kotoa
peräisin? Mitat ohjeessa ovat grammoina, joten 
wanhaa talousvaakaa tarvittiin kyökissämme,
jotta saimme mitat oikein itse
taikinaan...

torstai 9. elokuuta 2012

RistiäisPäivän Vermeet



Eilen kävin vintiltä etsimässä 
keskimmäisen lapsemme ristiäispäivän vermeet,
sillä olen säilönyt jokaisen lapsen -tärkeimmät- tawarat 
heille muistojen laatikoihin;

niistä ajattelin juuri näin konfirmaatio-,
muutto-, hää- tai kenties joskus heidän omien lasten
syntymiin hakea ja antaa näitä niin ihastuttavia, rakkaita
juttuja muistoksi näistä päivistä joita olemme
yhdessä eläneet ja kokeneet. 





Tuon kauniin mekon saimme
aikoinaan vanhemmiltani juuri keskimmäiselle
lapsellemme.

Mekko sukkahousuineen pääsee nyt paraatipaikalle
muistuttamaan tuosta tärkeästä ensimmäisestä
juhlapäivästä, jota kasteen muodossa juhlistimme.

Näin tein myöskin esikoisemme rippijuhlissa;
laitoin vastaavanlailla esille mm. kastejuhlan liittyviä
kuvia ja juttuja...
ja uskokaa tai älkää niin näille nuorille nuo pienet
asiat tuntuivat tärkeiltä!