kanssa lasten suuressa ja ihanassa leikkimaailmassa!
Eipä ollut moisia hienouksia silloin kun me olimme
mieheni kanssa lapsia...molemmilla muistoina vain ja
ainoastaan Espoon Leppävaarassa sijaitseva MaxiMarketin
(Suomen ensimmäinen automarket) leikkipaikka;
Muksula -niminen valvottu lapsiparkki. Vanhemmilla kun
oli mahdollisuus käydä rauhassa ostoksilla ja lapset
pystyi jättämään siksi aikaa lapsiparkkiin. Itselläni
on ihan positiivisia ajatuksia leikkipaikasta mutta
mieheni taidettiin hakea jokunen kerta kuulutuksien
kera pois kun ikävä kävi liian suureksi.
Ihania muistoja...
Tosin siellä näytti aivan toisenlaiselta...kuin tämä värikylläinen hoplop.
Ps. Kävimme toisinaan seurusteluaikoinamme maximarketissa
ostoksilla ja syömässäkin...aika nostalgista vai mitä?
Siis niin ihania muistoja...
Te sentään Maxi marketissa..meillä ei ollu kun joka vuotinen jos sitäkään kesäloma reissu Linnanmäelle jossa pysty huvittelemaan pentuna..muuten sai riittää pikkukaupungin leikkikentät.. On ne huvit lapsilla nykyään "kehittyneitä" !!
VastaaPoistaNii-in, ei ollu Maxi-marketeja meidänkään kylällä. Ja Anu, tuleepa mieleen eräskin Linnanmäki-reissu silloin lapsena! Ei menny ihan putkeen...;)
VastaaPoistaKuulkaa neidit...kyllä taisi linnanmäki olla
VastaaPoistakovempi sana kuin maxin-muksula ;o)
tosin kivaa siellä oli!!! (ähäskutti)
ps. Sanna...mitä,mitä tapahtui lintsillä?
No, me kaksi neitiä ei oikein uskallettukaan mennä niihin laitteisiin (oisko ollu ensimmäinen Lintsin reissu). Tai yritettiin kai ja meni melkoiseksi sekoiluksi. :) Taidettiin loppujen lopuksi pysyä ihan pelkällä karusellilinjalla. :) Ja taisipa Anu tokaista omaan topakkaan tyyliinsä jotain vähän sitten autossa äidilleen poismenomatkalla. ;) En tiedä muistaako Anu?
VastaaPoistaNo todellakin muistan! Kyllä oltiin taas mualta tultu kaapuntiin ja Linnanmäelle tie tietenkin vei. No eikun Vekkulaan (jo nimi kuulosti hauskalta). Serkkupoika lopulta oli kiertänyt paikan muutamaan otteeseen läpi kun me tytöt, tietenkin äititen kanssa, telekuttiin este kerralllaan menemään. Silta katkesi joka kerta kun ylitystä yritettiin, portaista tuntui että ei näistä pääse, kaikki muut ohitti oikeelta ja vasemmalta, hyvä etteivät yli hypänneet..No itku kurkussa vääntäen saavuttiin (luullaksemme viimeiseen kauhun hetkeen) tämän kuulusan pyörivän myllyn luo. Siinä kuulkaa pyöri kenkiä, tyttöjä, äitejä, laukkuja ja mitä irtaimistoa nyt kuvitella saattoi ennenkuin päästiin siitä läpi. Taustalla serkkupojan äiti nauroi pissit housuissa tolskaamisellemme. No tukat sekaisin ja itkun kyyneleet valuen huokaistiin että nyt ollaan jo kohta ulkona, vaan ei, edessämme avautui putous "lentävällä matolla" alas. No yksi kai jo riippui henkilökunnan takissa ja vaatii päästä kävellen alas, osa paiskautui mattoon ja laski alas. Vapisevin jaloin hoiperreltiin ulos ja sen jälkeen ei tytöt enää vetkuttimiin haikailleet. Kyllä tämä muisto elää oikein vahvasti mielessä, varmaan äiditkin muistaa reissun, jo siitä hien määrästä mikä puski kun käytännössä kantoivat meidtät eteenpäin siellä vekkulan lumoissa.Ei se aina mene putkeen noin niinkuin aloittelijalta ainakaan.. Rakkat terveiset serkkupojalle ja hänen äidilleen, eiköhän oteta joskus uusiksi!
VastaaPoistaHaa...tämä oli ihana juttu!
VastaaPoistaVoi teitä tytöt,tytöt...serkkupojalle kerron terveiset mutta, että uusiksi? ;o)
Mitenkähän siinä nyt mahtaisi käydä?
Terveiset teille molemmille!!!