Kesäinen sunnuntai

Äidin itkua ja ikävää...miten se onkin näin vaikeaa!?!


Tänään onkin sitten itketty!!! Sillä parasta aikaa tätäkin
kirjoittaessa en meinaa kirjaimia nähdä...Sillä vanhin
lapsistani lähti kuukaudeksi kesätöihin, hän asuu tuon
ajan mummolassa ja käy sieltä käsin töissään. Juhannus
olisi tarkoitus viettää koko perheen kesken eli kolmen
viikon päästä nähdään...kyllä tekee tiukkaa minulle
mutta poikani lähti reissuun hyvillä mielin!


Poikani lähdön jälkeen lähdimme veneelle. Ajoimme suojaisaan
lahdelmaan, jossa nautimme päivän ruuan "kannella" auringon
paistaessa kirkkaana taivaalta! Puhuimme pojastani ja ikävä
on nyt jo kova, että mitenkähän sitä selvitäänkään seuraavat
kolme viikkoa?! Nuorimmainen näki "veljensä" jo rannallakin
ja kun minäkin sinne tarkemmin tsuumasin niin kyllähän noissa
pojissa olikin hyvin paljon samaa näköä!!! -Voi, Apua!-

Ps. Nuorimmaiseni heitti tällä reissulla talviturkin...


Ilta-ajelulla kauniissa kapeikossa...


Illan päätteeksi kävimme kurkaamassa erään hienon kartanon
tiluksia veneeltä käsin, laiturille hypätessä olin saada sydärin
sillä sinne oli laitettu useaan eri kohtaan tekokäärmeitä!!!
-IIIiiiiiiiiiiiiKKk!!!-
...Mutta kaikesta tästä huolimatta me söimme iltapalan auringon
vielä lämmittäessä laituria ja meitä. Mielessä vanhin lapsosistani...