Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Serkusjuhlat

Tämä viikonloppu olikin aivan special-mukava, sillä
meillä oli ne kauan odotetut serkusjuhlat Pohjanmaalla!!!


Maaseudun rauhassa, kauniilla paikalla vietimme näitä
hauskoja juhlia...ja kukaan ei ainakaan voinut sanoa,
ettei olisi paikalle löytänyt sillä sen verran selkeät
opasteet oli meille serkuksille laitettu!!!


Valokuvanäyttely sukumme "vanhuksista" aina vain
nuorempaan polveen oli laitettu kauniisti esille...
Ja ruoka oli niin herkullista, ettei sitä voinut olla
satsaamatta!!! Pitopalvelu hoiti juhlissa ruokapuolen,
joten kenenkään ei tarvinnut ottaa siitä ylimääräistä
stressiä. Harmittaa kun en ehtinyt napata kuvaa näistä
herkuista...


Juhlien "päämoottori", kummityttöni (Apua...siis kummi-
tyttöni!?) hoiteli tottunein ottein ohjelmapuolen ja se
olikin erittäin hauska ja koostui mm. perinteisistä
tuolileikeistä, serkustietovisasta, karaokesta aina
julkkis-henkilöön... Serkustietovisa oli haastava sillä
siinä joutui oikeasti miettimään, että kuka tai mikä tai
milloin oli kenties mitä tapahtunut!!! -Onneksi tämä oli joukkue
laji- Julkkis-henkilö, joka tällä kertaa piipahti juhlissa
oli Riitta Väisänen, kyllä, ja ehtihän tuo Riitta vetää
aidon kymppitonninkin mainoskatkoineen kaikkineen meidän
serkusten iloksi!!! -Todellakin iloksi- Ihana Riitta
eleineen ja niin Riittamaisine liikkeineen... -Aiai-
Ps. Taisimpa muuten saada takataskuun taas muutaman hyvän
vinkin ajatellen kenties tulevia juhlia...-Kiitosta vaan-

Ja vaikka Pohjanmaalla juhlittiinkin niin puukot pysyivät
tupeissaan!!!


Ilta huipentui "oman mökin" lue vuokramökin saunan
lämmössä...ja takkatulen loimussa. Paistelimme vielä
yömyöhään makkaroita ja muistelimme mm.lapsuuttamme!!!
Ja arvatkaa mitä, leirintä-alueella jossa yövimme
juhlittiin samaan aikaan elojuhlia; ulkotulien, tanssien
sekä ilotulitusten merkeissä!!! Veljeni jo toivottelikin
hyvät "uudet vuodet" rakettien paukkuessa taivaalla.

Tänään ehdimme nähdä myös muutamia rakkaita sukulaisia
ennenkuin lähdimme ajelemaan kohti kotia!!!

2 kommenttia:

  1. Ompas hyvät kuvat ja kertomukset,tulee tunne kun olisi itsekkin ollut mukana.Kiva perinne jota ei kannata haudata,on ne sukulaiset kuitenkin tärkeitä tukijalkoja joiden kera on mukava muistella menneitä..hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogin lukijoille toiv.ek

    VastaaPoista
  2. EK: Kiitos, kiitos kommentistasi. Kyllä, oikeassa olet;
    sukulaiset ovat tärkeitä ja iän myötä sitä alkaa
    arvostaa tälläisiäkin asioita ihan uudella tavalla!
    Oikein mukavaa viikkoa myös teille molemmille...
    Ps. hyvännäköinen oli teidän uusi sisääntulonne :o)
    Kyllä siitä nyt kelpaa kulkea!!!

    VastaaPoista