Nirppu: Pitkästä aikaa!!! Kiitos kommentistasi. Tämä suruviesti koskettaa minua nimenomaan juuri äidin roolin kautta eniten. Sitä pysähtyy miettimään asiaa omien, samanikäisten lasten/nuorten äitinä. Toki ajatukset pysähtyvät siihen nuoreen ihmiseen jolla oli kaikki vielä edessäpäin... sekä siihen nuoren perheeseen, kuinka he voivat selvitä jostain noin rankasta asiasta?! Elämä on joskus niin raadollista... En osaa kuin rukoilla heidän puolestaan.
Pitkästä aikaa tosiaan, aika on nykyisin niin kortilla kaikkien joulukiireiden kanssa, että ei tahdo ehtiä koneella istua.
En osaa itse kuvitellakkaan miten tuollaisesta selviäisi. Itse olen kerran ollut Aksun kaverin hautajaisissa ja ne olivat tosi kova pala mulle (kuinka raskasta sitten perheelle!). Nelisen vuotta sitten ystävä kuoli, kun vahingossa hirttäytyi leikkikentän kiipeilytelineen köyteen.
Mutta hyvin on vielä mielessä se tyhjyys ja voimattomuus, kun lääkäri antoi ensin meidän neidille neljä vuotta elinaikaa.... Tuosta on nyt 12v. eikä sitä unohda koskaan. Pelkkä ajatuskin nostaa palan kurkkuun. Huomenna on taas lääkäri ja nyt äiti saa jännittää, kun jouduttiin muuttamaan uuteen sairaalaan.
Nirppu: Tekemisen otteessa pitää täälläkin, jostain kumman syystä... :)
Niin, kyllä tälläiset ikävät asiat pysäyttävät miettimään tätä elämää ja sen menoa...
Jospa tänään uskaltaisimme katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen sillä tuo 12 vuotta on aika uskomaton juttu!!! En voi kun "iloita" perheenne puolesta ja toivoa parasta, että teillä on asiat järjestyneet "paremmin kuin mitä ensin ennustettiin"!!! VOIMIA TEILLE KAIKILLE... Ps. "Yritän" soitella joku päivä ;)
Sitä ei voi koskaan ymmärtää, kun lapsen elämä päättyy! Voimia teille kaikille!
VastaaPoistaen voi minäkään muuta kun itkeä, tää on ihan kauheeta! :( itken ja itken koko ajan :'( halit sulle! ♥
VastaaPoistat.harjottelijasi!:)
Mamma63: Kiitos kauniista sanoistasi.
VastaaPoistaHarjoittelijamme: Voi kiitos.
Sinäkin täällä!! :)
Niin, itkettää.
Lämmin hali ja rutistus.
En löydä oikein sanoja...lämpimiä ajatuksia
teille molemmille!!!
Osanotto!! aina tuntuu pahalta, kun nuoren elämä päättyy ja äitinä varsinkin ottaa sen hyvin raskaasti.
VastaaPoistaNirppu: Pitkästä aikaa!!!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi.
Tämä suruviesti koskettaa
minua nimenomaan juuri äidin
roolin kautta eniten. Sitä
pysähtyy miettimään asiaa omien,
samanikäisten lasten/nuorten
äitinä. Toki ajatukset pysähtyvät
siihen nuoreen ihmiseen jolla oli
kaikki vielä edessäpäin... sekä
siihen nuoren perheeseen, kuinka
he voivat selvitä jostain noin
rankasta asiasta?! Elämä on joskus
niin raadollista...
En osaa kuin rukoilla heidän puolestaan.
Pitkästä aikaa tosiaan, aika on nykyisin niin kortilla kaikkien joulukiireiden kanssa, että ei tahdo ehtiä koneella istua.
VastaaPoistaEn osaa itse kuvitellakkaan miten tuollaisesta selviäisi. Itse olen kerran ollut Aksun kaverin hautajaisissa ja ne olivat tosi kova pala mulle (kuinka raskasta sitten perheelle!). Nelisen vuotta sitten ystävä kuoli, kun vahingossa hirttäytyi leikkikentän kiipeilytelineen köyteen.
Mutta hyvin on vielä mielessä se tyhjyys ja voimattomuus, kun lääkäri antoi ensin meidän neidille neljä vuotta elinaikaa.... Tuosta on nyt 12v. eikä sitä unohda koskaan. Pelkkä ajatuskin nostaa palan kurkkuun. Huomenna on taas lääkäri ja nyt äiti saa jännittää, kun jouduttiin muuttamaan uuteen sairaalaan.
Nirppu: Tekemisen otteessa pitää täälläkin,
VastaaPoistajostain kumman syystä... :)
Niin, kyllä tälläiset ikävät asiat pysäyttävät
miettimään tätä elämää ja sen menoa...
Jospa tänään uskaltaisimme katsoa luottavaisin
mielin tulevaisuuteen sillä tuo 12 vuotta on
aika uskomaton juttu!!! En voi kun "iloita"
perheenne puolesta ja toivoa parasta, että
teillä on asiat järjestyneet "paremmin kuin
mitä ensin ennustettiin"!!!
VOIMIA TEILLE KAIKILLE...
Ps. "Yritän" soitella joku päivä ;)
Tunnelmissa ja surussa mukana...
VastaaPoista/m
Huumi: :)
VastaaPoista