Aatoksiani eräästä kirjasta

Mitä tapahtuu, kun lapset jättävät kotipesän?

Sain mieheltäni lahjaksi erittäin hyvän kirjan.
Liekkö hän kaukaa viisas vai tunteeko minut
niin hyvin, että ajatteli auttaa minua askeleen
eteenpäin käsittelemään, pohtimaan tulevaa
tuntien naisensa niiiiin perhekeskeiseksi!

Olen lukenut ja pureskellut, miettinyt sekä
itkenyt...suorastaan rypenyt äitiyden tuomissa
uusissa kuopissa. Toisaalta olen pohtinut ja
fiilistellyt uudenlaista elämänvaihetta, olisiko
se minkälaista sekä toisiko se tullessaan kenties
minun täyteen sydämeen uusia juttuja...
sellaisia yhtä pakahduttavia ja onnentäyteisiä
kuin muistot perhe-elämästämme mielikuvissani
ovat?

Kirjan nimi on osuvasti: Tyhjenevä pesä- Täysi
sydän. Ja juuri näin "tunnen"! Minulle oli jo aikaa
sitten selvä, että haluan äidiksi, oikeastaan
suurperheen äidiksi. Mieheni ilmoitti karuun
tapaansa, ettei meinaa ajaa pikkubussia ja katsella
taustapeilistä seitsemää kaltaistani tyyppiä!!!

Onneksi tämä tapahtui jo suhteemme 

alkutaipaleella!
Paljastettakoon, että lapsilukumme jäi kolmeen
vaikka neljättä tehtiinkin molempien mielikuvissa
kovasti... ei siis yksistään minun! Kaitpa miehenikin
on oppinut nauttimaan tästä meidän tapahtuma-
rikkaasta ja hyvinkin värikkäästä perhe-elämästä.

Nyt kun ajattelen ja kuuntelen kahden vanhimman
lapsemme elämänsuunnitelmia voisin kuvitella,
että toisen heistä onnistumme, ehkä pitämään kotoalähdön
jälkeen fyysisesti lähellä mutta toisen heistä taitaa
maailman tiet kuljettaa kauaksikin...mene ja tiedä
mutta äidinvaisto vain sanoo näin! Suren siis etukäteen,
jotain sellaista, jota ei ole edes vielä tapahtunutkaan!!!
Haluaisin niin pitää kaiken lähellä sydäntäni ja ehkä,
hallitsettavissani, jonka tiedän olevan väärin sekä
turmiollista. Aikaa minulla onneksi on opetella
irtipäästämään ja luottamaan... se vain vaatii etukäteis-
työtä itseltäni. Ja luulen, että nämä omat pohdinnat
ja pureskelut ovat juuri alkua tälle uudelle tulevalle
elämänvaiheelle ja ennenkaikkea itselleni äitinä ja
naisena. Olen aina nauttinut suunnattomasti kaikesta,
jota me olemme perheenä yhdessä tehneet. Ja voi miten,
kiitollinen olen ollut kun olen saanut olla lastemme
kanssa kotona heidän ollessa pieniä! Näin jälkikäteen

ajateltuna nuo kuullostavat niin kliseisiltä mutta ovat

oikeastaan minulle ihanaa ja korvaamattoman upeaa aikaa...

miltei parasta elettyä elämää!!!

Tämä kirja tarjoaa siirtymätukea juuri meille naisille, jonka
pesä on parhaillaan tyhjenemässä tai tyhjentymässä...
Se avaa ovia aikuistuvaan nuoreen, parisuhteeseen sekä
laittaa pohtimaan myös omaa suhdetta elämään.
Kirjassa puhutaan myös ikääntymisestä, vaihdevuosista,
terveydestä sekä työstä. Tärkeistä asioista. Lisäksi
kirjassa on oikeita kertomuksia erilaisista naisista,
"samanlaisessa elämäntilanteessa".

.
En voi kuin suositella lämmöllä tätä kirjaa, joita
asia kiinnostaa tai koskettaa jollain tavalla!!!