Aamuvarhain aloitimme tyttöjen kanssa päivän leipomalla pipareita; ohje on mummuni vanha, jos ei vanhempikin! Perinteisesti lasten joululaulujen soidessa taustalla...porukasta tosin puuttui äitini! Nyyh ja ikävä on kova vaikka "aikuinen olenkin". Hän jatkaa perinnettä nyt lastemme serkkupoikien kanssa mikä on ihana asia, että perinteemme jatkuu! Toki puuttui porukasta rakas poikanikin, josta ei näkynyt kuin jalkaterät kun mietin, että herätänkö kysyäkseni, että tuletko leipomaan? No, jos huomenna kun jatkamme leipomispuuhia sillä tämä päivä täyttyy muista jutuista; nuorimmaisella on hoplopissa kaverin synttärikutsut, poikani vuoro on tänään viedä meidät syömään... Nyt saimme tummat piparit leivottua ja huomenna teemme vaaleat piparit ja ässät, joita sitten kuskaamme mieheni äidin suvun maatilalle jouluherkuiksi. Osan syömme toki itse!
Kyllä serkkupojalle maistui itse tekemät piparit, mukava pitää perinnettä yllä.
VastaaPoistaPiparintuoksuisin terkuin, käly perheineen
Äitis tuolta huutelee, että ikävä on molemmin puoleista
Ihanaa, että jatkatte perinnettä!!! Rakkaille läheisille lämpöisiä terveisiä...meiltä kaikilta.
VastaaPoistaNAM NAM NAM herkullisen näköisiä,olispa sitä kielellä,mitä on silmieni edessä.
VastaaPoistaTäällä olen juuri "manaillut", että varmaan joutuu uuden satsin leipomaan pipareita ennen joulua sillä tuntuvat nuo maistuvan kaikille...
VastaaPoista