"kotiin"...mieheni oli omin pikku kätösin pedannut
meille karun kauniin vuoteen...mutta voitte uskoa,
että moisen keikan jälkeen ei unta tarvinnut
hakea!!! Yöllä havahduin vain kerran hereille; kun
viereisen teltan festariyöpyjälle tuli paha olo ja
piiitkä sylki!!!
Muistelimme viikonloppuna hääpäiväämme, yhteisiä
vuosiamme ja edellisiä hääylläreitä... juuri niitä
yllätyksellisiä asioita mihin sitä aikoinaan toisessa
ihastui ja rakastui, erilaisuuteen sekä kenties "omaan
vastakohtaansa" jolla kuitenkin oli ne samanlaiset
elämänarvot jo silloin kohdillaan! Arjen pyörityksessä
sitä niin herkästi unohtaa juuri ne ihanat pikku detaljit,
jotka saavat hymyn huulille ja veren virtaamaan
toisinaan hyvällä, ehkä joskus vähän vähemmän
hyvällä...sekä saavat vieläkin aikaan moisia tunteita!!!
Tälläiset yhteiset, kahdenkeskiset hetket ovat
korvaamattoman arvokkaita!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti