Jouluisia kuvia

Siitä alkaa olla aika tarkalleen

vuosi kun aloitin oman joulukalenterin

täällä blogissani!

Taidanpa jatkaa huomenna

samanlaisen joulukalenterin

tekoa...

Ja nappaan kotoamme, yhden

jouluisen kuvan!!!

Kas tässäpä on vielä viime vuoden

joulukalenteri -kuvat "yksissä kehyksissä". 

Jänskättää, sillä huomenna saa

aukaista ensimmäisen 

luukun...

Löytö

Yksi aamu kun lähdin lenkille,

tein talomme seinustalla olevalta

roska-/purkulavalta löydön.

-Talossamme kun on aikaisemmin 

toiminut leffateatteri, joka saa nyt 

uuden ilmeen ja toimi-alan,

sillä siellä aloittaa tanssistudio

toimintansa...ja näin ollen kaikki

entinen puretaan ja tila rempataan

uuteen kukoistukseen.-

Olen aina ohimennessä kuikuillut

lavalle, että josko siellä olisi

jotain...ja tuona aamunapa siellä

oli... puinen iso "laatikko", joka

sai viikonloppuna ylleen uuden valkoisen

maalipinnan!!!

Hmm. Mutta nyt täytyy miettiä,

että mihinkä käyttötarkoitukseen

minä tyttö tuon puisen hienouden

oikein laitan...

Rymsteerausta ystävien kesken

Tänään lähdin töistä

suoraan, ystäväni luokse

tekemään lempipuuhaani...

nimittäin rymsteeraamaan!

Siellä sitä kuulkaa kannettiin

tawaroita paikasta toiseen

ja

tuotiinpa niitä takaisinkin

omille paikoille!

Ystäväni miehen ilme

olisi ollut kuvaamisen

arvoinen useampaakin

kertaan illan aikana...

Mutta kaunista siellä

oli; ennen ja

jälkeen...

sillä ystävälläni on

hyvä maku!!!

PS. Viikonloppuna pääsemme

nauttimaan heille perinteiseksi

tullutta yhteistä pikkujouluamme,

jonka tänä vuonna juhlimme

venäläisittäin!

 Kolmen perheen kesken. 

Ensimmäinen Adventti

 Tämän aamun aloitimme

Adventtimessulla...

nuorimmaisemme osallistui

kulkueeseen pieni palmun

lehti kädessään,

jolla messu alkoi.

Hoosianna, kuullosti

erityisen kauniilta; sillä kirkkoon 

oli saapunut paljon väkeä aloittamaan

Joulun odotuksen juuri täältä

Adventtimessusta.

Adventtimessun jälkeen

Kirkonmäelle

oli järjestetty Adventtimarkkinat,

joihin jäimme myymään 

kauniita

ja käytännöllisiä

käsitöitä sekä pieniä

jouluisia tawaroita...

Kotona rauhoituimme

ensimmäisen adventinviettoon

perinteisin menoin;

kynttilän sytytyksineen, lauluineen

sekä hyvien ruokien kera.

-Rauhaisaa ensimmäistä Adventtia

teille kaikille!-

Suklaakakkua

Tänään on ollut puuhapäivä.

Kotoilua kaikinpuolin!

Niin kyökissä kuin

pyykkikoneen

parissa...

Siis,

ihanaa kotoista tekemistä.

Sanotaanko nyt sitten sitä

 vaikka äidiniloksi!!!

Iloista illanjatkoa...

Wanhanajan Joulupukki

Muistaako kukaan tämän näköistä

Joulupukkia?

Minä ja mieheni muistamme.

Meidän lapsuudessamme

oli Joulupukki myös tälläinen

hiukan, ehkä pelottavakin...

Postailin jo tuossa lokakuun

lopussa, eräästä kirpputori

käynnistäni ja lupasin palailla

asiaan.

Sillä olen pikkuhiljaa keräillyt

tämän näköisiä kamppeita

meidän Joulupukillemme!

Wanhaa karvareuhkaa, en ole

löytänyt ja wanhat lapikkaatkin

ovat hinnoissaan mutta

hätä keinot keksii sillä

kyllä sieltä jotain tämän suuntaista

on luvassa!!!

Joten malttakaahan pysyä

kuulolla!!!

Elvis Presley:  Here comes Santa Claus

Hyvää yötä

Tänään on ollut pitkä päivä 

mutta

silti olo on onnellinen...

hassu tunne!?

Jotenkin mukavaa...

Toivottelen nyt kaikille oikein

hyvää yötä.

Herkullinen teehetki

Ostin jokin aika sitten kaupasta

aivan ihanaa teetä.

Jo nimikin lupasi paljon;

valkoinen.

Tänään nautin mausta

valkoinen greippi aloe!

Hyvän pirteä maku...

Lisäksi paketista löytyy 

valkoinen greippi mansikka,

valkoinen päärynätarha

sekä

valkoinen mustikkamuffinssi!!!

-SUOSITTELEN-

Valkoiset verhot

Tämä päivä on ollut pitkä

ja 

päiväämme on mahtunut

paljon asioita

vielä näin iltasellakin,

joten nyt alkovi alkaa 

tuntua houkuttelevalta

ajatukselta!

Olen viritellyt talveksi ja

varsinkin näin 

Joulun ajaksi

alkovimme 

yläpuolella roikkuvaan

wanhaan heinäseipääseen

valkoiset, utuiset verhot,

jotka tekevät

olon viihtyisäksi!

Ps. Ripustin verhoihin

kristallisydän-nauhaa

roikkumaan...

sillä näitähän ei voinut olla 

koskaan

liikaa!

-Kauniita unia-

Joulukalenteri

                                       

Minulla on aina tainnut olla

joulukalenteri,

sellainen kuvakalenteri.

Tälläkin kertaa ostin itselleni

kaupunki-aiheisen kuvakalenterin.

Jostain syystä tuo aihepiiri

jaksaa vain vuodesta toiseen

pitää pintansa minulla...

Laitoin joulukalenterini

odottamaan joulukuun ensimmäistä

päivää vitriinikaappiimme,

lasi-ovien taakse...

tuota kaunista kuvaa kun jaksaa

ihastella aina vain uudestaan

ja 

uudestaan!

                                           

Jouluvalojen hämyssä

Tänään oli upeaa herätä,

kun sai nousta Jouluvalojen

hämyyn!

Virittelin Jouluvalot ajastimien

taakse, joten nyt ne palavat

aamuisin ja iltaisin iloksemme

aina tietyn ajan...

Ruokahuoneemme kaapin

päälle pääsi tällä kertaa 

kynttelikkö sekä ensimmäinen 

hankkimamme Joulutähti, joka oli

nähnyt jo parhaat päivänsä mutta en

raaskinut heittää sitä pois vaan se sain

jatko-aikaa wanhan kaappimme

somistuksena.

Kaupunkimme Joulu-avajaiset

 

Tänään oli kaupungissamme odottamani

Joulu-avajaiset. Ennen sitä teimme juhlaruokaa

ja nautimme tunnelmasta kaikinpuolin.

Jo lapsuuden Jouluiseen tunnelmaan kuuluivat

avajaiset, joissa saimme nauttia ilotulituksesta

sekä kauniista näyte-ikkunoista!

Niin myös tänään. Ja kuten arvata saattaa

oli tavaratalomme Jouluinen ikkuna niin

kaunis ja viehättävä...ja arvatkaapa mitä?!

Kyllä, siellä oli taas yksi ihanuus...

Olen jo kaksista edellisistä näyte-ikkunoista

bongannut kotiimme wanhoja mööbeleitä

ja mieleni päälle jäi yksi pikku juttu!

Tähän päivään kuuluu

ehdottomasti

Jouluvalojen

sytyttely

kotona!

-Ihanaa-

                                                     

Valoa ja varjoja

Eilisillan tunnelmia eteisaulastamme...
minä se sitten jaksan ihastella noiden
talolyhtyjen tuomaa tunnelmaa.
Eteisaulamme katto on täynnä
valojen ja varjojen leikkiä!!!

Tunnelmallista viikonloppua...

Mozzarella -pizza

Tänään pyöräytin ekaa kertaa mozzarella -pizzan ja
täytyy todeta, että tätä voi tehdä toistekkin! Pizzan
päälle ripottelin tuoretta rucolaa, joka täytyy ainakin
minun makuuni liottaa ennen käyttöä...sillä näin siitä
tulee pehmeämpi ja maistuvampi. Huomenna on jo
perjantai...voi miten nopeasti on taas viikko vierähtänyt!

Herkullista illanjatkoa...

Lasten talja

Nuorimmaisemme on saanut joskus aikaa sitten mieheni äidiltä
ja isältä lahjaksi valkoisen, hellyttävän taljan. Tämä lasten talja
on niiiin ihana ja lämpöisen pehmeä aamulla jalkapohjien alla,
että olen Jouluisin napannut sen meidän alkoviin -voi, anteeksi-
mutta eikös sitä joskus voi lainata lapsiltakin?
Ps. Rakas anoppi, ota tämä vain kohteliaisuutena...sillä talja on
niin ihana! Lämpöistä illanjatkoa...

Valkoinen Joulukranssi

Laitoin alkovimme seinällä olevaan wanhaan puukehykseen
valkoisen kranssin, aikaisemmin kehyksissä roikkui valkoinen
sydänketju, joka sai uuden paikan damer-huoneen kätköistä...
Tämä puhtaanvalkoinen kranssi on niin raikas ja pehmeän
näköinen, täydellisen kaunis vastakohta wanhoille puukehyksille;
jotka ovat tainneet nähdä elämää sillä puukehyksen pinta on
melkoisen rujo!

Pikkuhiljaa

Tässä sitä ollaan, pikkuhiljaa aloittelemassa Joulun virittelyä, sellaista
wanhaa ja valkoista...blogini aloituskuvaan laitoin jo Jouluisen aiheen.
Tämä on kyllä niiiiin kutkuttavaa aikaa, ettei aina meinaa nahoissaan
pysyä! Toisinaan iltaisin/aamuisin on kävelylenkeillä huomannut miten
ihmiset aloittelevat virittelemään jo jouluvaloja ikkunoihin...
minä tyttö odotan kaupunkimme virallisia Joulu-avajaisia ja annan
sitten palaa!!!

Kahvihetkiä

Tänään ollaan vietetty isänpäivää, aamuvarhaisesta lähtien

koko perheen voimin. Perinteisin menoin niinkuin varmasti 

monessa muussakin perheessä! Päiväämme on mahtunut

monta tunnelmallista kahvihetkeä sillä kyläilimme myös

onnittelemassa minunkin isääni! Arvokkaisiin kahvihetkiimme

kuuluu tietysti wanhat Arabian kahvikupit, joita olen keräillyt

pikkuhiljaa...  niissä on sitä jotain, joka tuntuu ja tuo sellaista

nostalgista juhlan tuntua kun ne kattaa kahvipöytään.  

Varaslähtö juhlaan

Tänään otimme jälleen kerran varaslähdön juhlaan, sillä olemme juhlistaneet isänpäivää hyvän ruuan, pienten herkkujen ja muutamien lahjojen antamisen merkeissä. Tytöt eivät malttaneet huomiseen vaan halusivat jo tänään antaa omat ihanat hankkimansa/itsetekemänsä lahjansa isälleen...

Pieniä erilaisia leivoksia oli katettu jälkkäripöytäämme... ja saunalle haimme torilta vastan, jotta pääsee juhlasankari kylpemään asian vaatimalla tavalla!  

Huomenna juhlat jatkuvat sillä lähdemme onnittelemaan minun isääni...

Sukulaisverta!

Tänään meillä on ollut aamusta asti kaikinpuolin kokemusrikaspäivä, suorastaan henkeä salpaavakin! Mutta tässä sitä ollaan kaiken, kokeman jälkeen kunnossa ja vielä suht'koht elossa! Joten eikun keula kohti tulevaa...

Rakas anoppini ja appi-ukkoni antoivat minulle ja miehelleni lahjaksi liput räiskyvään kasakkashow:hun...ja voitte uskoa, että tuotti vaikeuksia pysyä penkissä sillä niiiiin upea oli koko iltamme, päivämme ja aamumme! Show itsessään sai vereni virtaamaan ihan uusilla kierroksilla, joten totta taitaa olla sekin, että suvussani kulkee tuota tuntematonta mutta niin mukaansa tempaavaa verta...ehkäpä se selittää jotain, mene ja tiedä!?! Kaunis kiitos halien ja topakoiden askelien kera tästä illasta kuuluu appivanhemmilleni...iltamme oli ikimuistoinen!!! Ps. Siis missä pääsi opiskelemaan venäläistä -tanssia? ;)

Kirjoittamisen paloa

Tänä iltana vietin osan aikaani paikallisen lehtemme
toimituksen tiloissa, kuunnellen ja oppien uutta.
Tarkoituksena aloittaa kirjoittamaan pieniä juttuja
kyseisen lehden verkkolehteen. Meitä oli pieni joukko
muitakin hyvin innokkaita tekijöitä, joten aika
luontevan tuntuinen ja hauska porukka pääsee
kokeilemaan juttujen tekoa "ihan oikeasti"!!!
-O'ho-
Yhtenä yhdistävänä tekijänä oli meillä kaikilla: Joulu!!!


Kotona lueskelin vielä moniste -nivaskaa, jonka
saimme toimituksesta mukaamme...ja niinhän siinä
kävi, että muutamat ideat kirjasin heti ylös...jos
niistä saisi vaikka juttuja aikaiseksi?!
Tämähän on kuulkaa huisin jännittävää puuhaa!

Lämmintä ylle

Oikeastaan syksyn ja talven tulossa on paljon mukavaakin...
tänään tuntui ilmassa ensimmäiset oikeat hyytävät tuulet
ja siitä intoutuneena puuhastelin alkuillan vaatekaappiemme
kätköissä. On ihanaa kääriytyä willatakkeihin sekä flanelli-
housuihin...sellaiseen kotoiseen ja rentoon asuun.


Illasta on ihanaa vetää pitkät villasukat jalkaan ja nauttia
arjesta...hmm. tuleekohan telkusta jotain mielenkiintoista
vaiko nappaisiko muutamia sisustuslehtiä sohvalle mukaan?
Lämpöistä illanjatkoa...

Lahjapaketteja ja haaveita

Minusta on ihana antaa lahjoja...on ihanaa miettiä mistä
lahjan saaja pitää ja yrittää löytää juuri oikeanlaisia
yllätyksiä...sellaisia joissa olisi vielä vähän ajatustakin
takana! Olettekos koskaan käyneet lahja-ostoksilla wanhain
tawarainkaupassa? Sitä kannattaa kokeilla!!! -Suosittelen-
Taitaa toisinaan lahja olla meillä aika antajansa näköinen!?


Ja paketointihan on piste iin päälle, sitä rakastan!

Olen toisinaan haaveillut joulunaikaan paketointi töistä,
jossain wanhan tyylisen "sisustuskaupan/kahvilan" -sekoituksen
uumenissa...glögintuoksujen ja kauniin musiikin soidessa
taustalla.

Sorminukketeatteria

Kävimme jokin aika sitten nuorimmaisen kanssa
nukketeatterissa. Ehkäpä, siitä on poikinut
meille sorminukketeatteri -esityksiä...


Teatteri -esitykset ovat huolella valmisteltuja
ja niissä on oikein käsinkirjoitettu käsikirjoitus!
Esityksen nimi on hyvin kuvaava: "ystävykset eksyksissä",
ja voitte uskoa, että tarina on/oli hyvin liikuttava!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!!

Talolyhdyt

Tuntuu, että aamusta iltaan hämäränhyssy verhoaa koko
kaupunkia. Heti aamusta herättyäni sytyttelen ensimmäiset
kynttilät ja oikeastaan koko päivän polttelen siellä täällä
kynttilöitä pitkin kotiamme... niistä kun tulee niin lämmin
ja kodikas olo.


Pidän talolyhdyistä. Noista monista pienistä ikkunoista kun
loistaa niin kauniisti tuo kynttilän lämpöinen valo. Seinille
heijastuu kauniit ikkunavarjot ja valo leikittelee hauskasti
kiiltävissä pinnoissa...tunnelma on miltei taianomainen!

Pyhäinpäivää

Tämä päivä on sujunut kiireettomästi hyvän ruuan ja perheen
sekä vanhempieni kera. Päivääni kuului ehdottomasti puhelin-
soitto mummilleni...


Päiväkahvien jälkeen suuntasimme kulkumme Pyhäinpäivän
iltamusiikki -tapahtumaan, joka järjestettiin hautausmaan
kappelissa. Saimme nauttia kauniista musiikista, jota
soitettiin hieman erikoisemmalla soittimella kuin tavallisesti;
klavikordilla, soittimella, jossa on kaunis ja hyvin herkkä ääni.
Tämän erikoisen soittimen seurana oli taas tavanomaisempi
nokkahuilu, jotka yhdessä saivat kauniit ja herkät tunnelmat
tähän Pyhäinpäivän iltaamme.


Konsertin jälkeen suuntasimme kulkumme hautausmaalle, joka toi
mieleen kynttilämeren! Niin valtava määrä kynttilöitä oli sytytelty
poisnukkuneille omaisille ja ystäville. Me sytyttelimme muualla
haudattujen omaisten muistomerkin luona meidän poisnukkuneille
läheisillemme kynttilät...sekä hiljaa mielessäni kiitin näistä hetkistä,
joita saan jakaa vielä rakkaiden lähimmäisteni kanssa tässä hetkessä.

Yksi kaunis kynttilänjalkamme

Pyhäinpäivä lähestyy. Siihen kuuluu ehdottomasti pieniä
traditioita; yksi niistä on tämän kauniin ja wanhan
kynttilänjalan kanssa tunnelmointi. Siihen sytyttäessäni
kynttilöitä ajatuksiin piirtyy aina pala lapsuuttani...


Olen saanut vanhemmiltani tämän ja muutaman muun kynttilän-
jalka hienouden, johon liittyy kauniita muistoja lapsuudesta...
vanhemmillani oli ja on edelleen hyvin tärkeää tiettyjen
kirkollisten juhlapäivien juhlistaminen. Juhlistamiseen
kuuluu hyvin vahvana osana kynttilöiden polttaminen sekä
perinteiden kertominen ja niiden perinteiden mukaan
juhliminen.
Ja kuinka ollakkaan se perinne tuntuu jatkuvan...

Sisarrakkautta

Eilen toi poikani herkullisen suklaakakkupalan tullessaan kotiin...
pieni toipilaskin himoitsi sitä ja kuinka ollakkaan kohta isoveli
tuli pienen, pienen kakkupalan kanssa ja antoi sen pikkusiskolleen!

Kyynel silmäkulmassa seurasin heitä... ja heidän jutusteluaan.


Iltamyöhään vei pikkusisko veljelleen kiitoksen; kortin, jossa hän
"kiitti ja kertoi miten hyvä isoveli hänellä on ja että, annoit siitä
kakkupalasta pienen palan minullekin".

Soittorasia

Tänään olen ollut kotona nuorimmaiseni kanssa,

koska viime yönä hänellä alkoi vatsatauti...

Voi, että soittorasiat voivat olla ihania kaikessa

yksinkertaisuudessaan. Tänään on tullut kuunneltua

ja katseltua erästä aika kaunista enkeli-aiheista

soittorasiaa, tyttäreni on toiminut pallon vetäjänä

ja ravistajana, jotta olemme saaneet ihailla kauniita

säveliä lumihiutaleiden leijaillessa samanaikaisesti

pallon sisällä...

-Precious Moment: Evergreen:
All Things Grow With Love-

Ei ihan putkeen...

Toisinaan kaikki ei mene ihan putkeen ja minulla tämä alkoi eilen...
Sillä eilen töihin oli ilmaantunut kauan odottamani dermosil-kuvasto
-kuten varmaan tiedättekin niin siitä voi tilata aivan ihania kauneu-
denhoitoon käytettäviä tuoteita- no, töissä en sitä ehtinyt katsomaan
ja niinpä otin kuvaston mukaan illaksi kotiin. Töistä lähdettyäni kipaisin
kirpputorilla siistimässä myyntipöytäni ja sitten kotiin arki-askareisiin!
Yhdeksän jälkeen ajattelin, että nyt voisin selata kuvaston. Ei kuvastoa
eikä myöskään avaimiani löytynyt mistään! Ehkä ne jäi töihin hyllylleni...
No tietenkin ne jäi töihin! Aamutuimaan niitä heti töissä etsimään!
Avaimet löyty, kuvasto ei. Samaan aikaan eräs ystävällinen asiakas "tuo"
puhelintani, joka oli jäänyt eteisenpenkille!!! Soitto äidille, ei siksi,
että vieläkin soittaisin hänelle hädissäni moisista asioista vaan siksi,
että hänellä on viereisessä pöydässä oma myyntipöytä ja jos hän käy
siistimässä sen niin katsoisiko hän samalla siihen minun myyntipöytääni?!
Iltapäivästä soittelimme...olin vienyt kuvastomme MYYNTIPÖYDÄLLE?!
Voi, apua...No hain kuvaston töiden päätteksi kotiin ja nyt se on
turvassa! Tänäänhän on/oli jumppapäiväni ja iltavenyttelyt...eikun
sitä kohti lähdin ihan normaalisti...olin jo jumppasalimme kulmilla
menossa kun muistin, että se punainen -kortti, jolla pääsee jumpille
taisi jäädä kotiin!!! Äkkiä laukku auki ja pikainen tutkimus osot-
tautui todeksi -kortti kotona-!!! Soitin miehelleni, että josko hän
voisi lähteä tuomaan sitä minulle vastaan ja niinhän hän toi,
ihana ihminen kun on! No kortti taskuun ja juoksuksi sillä kello oli
jo uhkaavan paljon. Viimeisellä suoralla minulta irtosi heijastin
ja tokihan käännyin sen hakemaan...AargHh! Heijastin taskuun
ja menoksi. Vihdoin ja viimein käsi jumppapaikkamme ovenripaan
mutta ovi ei auennutkaan vaan oli LUKOSSA! Mitä!? Muutaman tiukan
nykäisyn jälkeen huomasin ovessa kyseisen lapun:


Tässä vaiheessa en voinut muutakuin nauraa ääneen siinä
ovenrivassa roikkuen...