Ei ihan putkeen...

Toisinaan kaikki ei mene ihan putkeen ja minulla tämä alkoi eilen...
Sillä eilen töihin oli ilmaantunut kauan odottamani dermosil-kuvasto
-kuten varmaan tiedättekin niin siitä voi tilata aivan ihania kauneu-
denhoitoon käytettäviä tuoteita- no, töissä en sitä ehtinyt katsomaan
ja niinpä otin kuvaston mukaan illaksi kotiin. Töistä lähdettyäni kipaisin
kirpputorilla siistimässä myyntipöytäni ja sitten kotiin arki-askareisiin!
Yhdeksän jälkeen ajattelin, että nyt voisin selata kuvaston. Ei kuvastoa
eikä myöskään avaimiani löytynyt mistään! Ehkä ne jäi töihin hyllylleni...
No tietenkin ne jäi töihin! Aamutuimaan niitä heti töissä etsimään!
Avaimet löyty, kuvasto ei. Samaan aikaan eräs ystävällinen asiakas "tuo"
puhelintani, joka oli jäänyt eteisenpenkille!!! Soitto äidille, ei siksi,
että vieläkin soittaisin hänelle hädissäni moisista asioista vaan siksi,
että hänellä on viereisessä pöydässä oma myyntipöytä ja jos hän käy
siistimässä sen niin katsoisiko hän samalla siihen minun myyntipöytääni?!
Iltapäivästä soittelimme...olin vienyt kuvastomme MYYNTIPÖYDÄLLE?!
Voi, apua...No hain kuvaston töiden päätteksi kotiin ja nyt se on
turvassa! Tänäänhän on/oli jumppapäiväni ja iltavenyttelyt...eikun
sitä kohti lähdin ihan normaalisti...olin jo jumppasalimme kulmilla
menossa kun muistin, että se punainen -kortti, jolla pääsee jumpille
taisi jäädä kotiin!!! Äkkiä laukku auki ja pikainen tutkimus osot-
tautui todeksi -kortti kotona-!!! Soitin miehelleni, että josko hän
voisi lähteä tuomaan sitä minulle vastaan ja niinhän hän toi,
ihana ihminen kun on! No kortti taskuun ja juoksuksi sillä kello oli
jo uhkaavan paljon. Viimeisellä suoralla minulta irtosi heijastin
ja tokihan käännyin sen hakemaan...AargHh! Heijastin taskuun
ja menoksi. Vihdoin ja viimein käsi jumppapaikkamme ovenripaan
mutta ovi ei auennutkaan vaan oli LUKOSSA! Mitä!? Muutaman tiukan
nykäisyn jälkeen huomasin ovessa kyseisen lapun:


Tässä vaiheessa en voinut muutakuin nauraa ääneen siinä
ovenrivassa roikkuen...