Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

torstai 3. marraskuuta 2011

Sisarrakkautta

Eilen toi poikani herkullisen suklaakakkupalan tullessaan kotiin...
pieni toipilaskin himoitsi sitä ja kuinka ollakkaan kohta isoveli
tuli pienen, pienen kakkupalan kanssa ja antoi sen pikkusiskolleen!

Kyynel silmäkulmassa seurasin heitä... ja heidän jutusteluaan.


Iltamyöhään vei pikkusisko veljelleen kiitoksen; kortin, jossa hän
"kiitti ja kertoi miten hyvä isoveli hänellä on ja että, annoit siitä
kakkupalasta pienen palan minullekin".

6 kommenttia:

  1. Tuli mieleen se vanha sananlasku, että hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan! Pienestä voi suuren ilon saada aikaan...ihanaa:) Nää on just niitä juttuja, jotka lapsi muistaa vielä vanhanakin!
    Ai, ai...rupes ihan mieli tekemään sitä suklaakakkua ;D -SR-

    VastaaPoista
  2. Hei toispa kummipoika minullekkin kakkupalan,kyllä tässä kakku jo maistuisi,eihän Nepaliin ole niiiin pitkä matka,jopolla tietenkin!

    VastaaPoista
  3. SR: Nämä tosiaankin on juuri niitä juttuja jotka
    jättävät lähtemättömiä jälkiä meihin kaikkiin...
    -syvä hiljaisuus-

    Anu: Täytyypä kertoa terveiset eteenpäin... ;)

    Huumi: Älä muuta sano!

    Tinttarus: Kaunis kiitos kommentistasi. Kyllä,
    äidin tähtihetkiä!!! Parasta antia ikinä!!!

    Camilla: Sitäpä juuri, arjessa on niiiin paljon
    kauneutta ja hyvää...näillä sitä kuulkaa jaksaa
    taas !!!

    VastaaPoista