Pitkästä aikaa laitoin esille mieheni ensipehmon! Tosin kovin pehmeä se ei ole, sillä se on täynnä sahanpurua...se on samettipintainen ja liikuttava. En tiedä onko tuo kettu vaiko koira?! Mieheni mielestä se on koira. Nimeä sillä ei ole ollut mutta joka paikassa sen on pitänyt kulkea mukana...anoppini on pitänyt sen hyvässä kunnossa pesemällä sitä usein sillä niin kovasti sillä leikittiin, että säännölliset pesut olivat tosiaankin tarpeen!!! Meidän ensimmäinen koiramme tosin söi tuon pehmon toisen tassun, joten elämisen jäljet näkyvät tässäkin wanhassa lelussa. Ihanaa, että tuo lelu on säästynyt näihin päiviin saakka.
ettei kuule ois leijonan pentu:)))) ihania noi vanhat omat lelut!! meilläkin jokunen löytyy.
VastaaPoistaIhania hetkiä teidän viikonloppuun.T.MK
Yritän etsiä vanhoja valokuvia joissa näkyisi tuo kyseinen koira/leijona tai mikäpä hän sitten lieneekin jotta sen ympärille voisi kehittää jonkinmoisen "synnytystarinankin",,onkohan hänellä jo eläkeikäkin kun tuo jalkakin noin pahasti...?
VastaaPoistaHyvä MK, tosiaankin se voisi olla hyvinkin leijonanpentu, nyt kun katsoo sitä "sillä silmällä"! Kauniita hetkiä teidänkin viikonloppuun...
VastaaPoistaKiitos, jo etukäteen, jos vain löydät wanhoja valokuvia niin olisin enemmän kuin kiitollinen!!!
Mukavaa viikonloppua teille molemmille!
ihan selvä leijona :)
VastaaPoistaAlan itsekkin vakuuttua, että ihan selvä leijonanpentu se on!
VastaaPoistaMukavaa illanjatkoa...