Wanhan kynttilänjalan tarina

Joitain vuosia sitten vietimme hiihtolomaa eräällä kauniilla mökillä. Siinä lähistöllä oli paikallinen kirpputori, johon piipahdimme vaihtelun vuoksi eräänä päivänä. No, lapset olivat kiertäneet sen pienen torin nopeasti ja menivät autoon odottamaan meitä. Autoon saapuessamme poikani antoi minulle tämän wanhan, kauniin kynttilänjalan! Ihmetykseni oli suuri ja kyselinkin, että mistä hän sen sai? Poikani vastasi rehelliseen tapaansa, että varasti sen! Apua!!! Eikun nykimään auton ovea auki ja lähteä nyt sitten selvittämään tätä asiaa...voi itku ja hammastenkiristys. Hetken päästä poikani nauroi makeasti ja kertoi ottaneensa kynttilänjalan kirpputorin oven luona olevalta pöydältä, jossa oli ollut lappu: "tästä saa ottaa ilmaiseksi". Oli kuulema ajatellut, että pitäisin siitä varmasti ja kun kerran ilmaiseksi sen saa niin otanpa äidille. Voitte arvata miten ensin silmissäni sumeni kun kuulin sanan varasti ja nyt muistellessani tätä tapahtumaa silmäni sumentuvat ihan jostain muusta syystä; kyynelsilmin kun saa jo joitain asioita muistella sillä niin ihanina ne piirtyvät elämäämme.