Illasta kävimme yhdessä mieheni ja nuorimman tyttäreni kanssa katsomassa näyttelyn, joka oli taiteilijan kunnianosoitus lapsuuden maisemille ja perheelle. Näyttely pistää miettimään; kuvissa oli ihana seesteisyys ja rauha, koko perhe; kaikki yhtenä ja yhdessä. Onnellisena. Vaikeinakin aikoina. Suuri taiteilijaperhe, jonka hyvien, arkistenkin hetkien hyvät arvot olivat läsnä näissä kuvissa. Ihailtavaa!
Toinen näyttely kertoi vanhuudesta sekä vanhenevan ihmisen arjesta. Siinä aika miltei pysähtyy, hitaus ja rauha ovat voimakkaasti läsnä. Ryppyisiä kasvoja ja käsiä, kuitenkin kauniita sellaisia. Hiljaiset kuvat ovat, ehkä puheliaampia kuin mitä me uskommekaan! Tässä sitä oli tälle illalle kaunista katseltavaa...
poislähtiessä nappasin vielä kuvan itse rakennuksestakin sillä sekin oli niin kaunis rakennus. Rauhaisaa illanjatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti