Helsingissä...

Pieni tuulahdus Ateneumista!

Minä sain kaverikseni Ateneumiin

tyttäreni! Oli ihanaa saada nauttia

hänen kansaan rauhassa Carl Larssonin taidenäyttelystä.

Carl Larsson (1853-1919) on ruotsalainen taidemaalari,

joka kuvaa töissään kotia, perhettä sekä niihin hän on onnistunut

kuvaamaan sellaista kaunista idylliä,

joka huokuu hyvää oloa ja elämää!

Näyttelyn nimi onkin osuvasti: Hyvän elämän jäljillä!

Näyttely keskittyy kuvaamaan kotiaiheisia tauluja...ja

-eikös juuri nyt puhuta trendikkääsi kotoilusta?-

Tämä taiteilija on onnistunut jo tuolloin ikuistamaan

yhdessäoloa, arkisia kotiaskareita niin kauniisti, että

sanat eivät riitä kertomaan vaan siellä kannattaa piipahtaa,

jos vain noilla kulmilla liikkuu!!!

Näyttelyssä on mahdollista astua sisään myös itse 

"Larssoneille", sillä sinne oli pystytetty tilateos, johon 

voi siis mennä itse sisään; kurkistella ikkunoista, peilata itseään peilistä,

avata heidän oviaan tai kurkistella vaikkapa heidän kaappien kätköihin!!!

Wau, siis tuossa tilassa viihtyvät niin lapset kuin lapsenmielisetkin.

Olkaa hyvä; kass tässäpä

muutamia kauniita arkisia maalauksia...

ihan silmäniloksi kaikille teille!

Olen miettinyt jo jonkin aikaa nuorimmaisemme huoneen

 seinään tapettia kyseisen taiteilijan maalaamasta

taulusta mutta toistaiseksi en ole rohkaistunut sitä vielä 

tilaamaan...sillä olisi hauska jatkaa pientä huonetta kauniilla 

koko seinän kokoisella maalauksella!

Näistä taiteilijan

tauluista kun huokuu niin hyvää oloa, kauniita wanhoja 

huonekaluja kuin itse tarinoita, joita jaksaa katsoa aina vain

uudelleen ja uudelleen. Ei siis ihme, että naapurimaassamme

on Carl Larssonin maalaukset vaikuttaneet jopa heidän 

sisustusideoihin! 

Noooo...

pojat palauttivat meidät nopeasti maanpinnalle

sillä he soittivat ja odottivat meitä syömään!!!

Oli poikani vuoro tällä kertaa viedä meidät valitsemaansa

ruokapaikkaan...ja iltamme päättyi meksikolaiseen ruokaan.

Herkullista ja erikoistakin; sillä hän halusi tilata meille alkupaloiksi

etanoita, kyllä, luitte ihan oikein! Rohkeimmat meistä

maistelivat siis e-ta-noi-ta! Tuosta illasta jäi niin paljon

hauskoja muistoja takataskuun että, vieläkin piirtyy suupielet

ylöspäin. Ainakin minulla.