Virpomisoksa

Eilen kotiutui

meille ensimmäinen virpomisoksa.

Niitä pitää kuuleman mukaan tehdä lisää!

-Siispä viikonloppuna taidamme tehdä

näitä kauniita oksia oikein isolla porukalla-

Viime vuoden palmusunnuntai on jäänyt

minulle mieleen.

-Nuorimmainen kun pukeutui avustuksellani

hauskan näköiseksi pikku noidaksi ja iso 

nippu virpomisoksia kädessään hän lähti

virpomaan. No pienen hetken päästä hän

saapui kotiin kahvipannussa vain muutama

muna mutta kaikki oksat hän oli kuulemani

mukaan jättänyt postiluukkuihin...sillä 

niissä ei oltu aukaistu ovea.-

Talossamme asuu paljon vanhempia

ihmisiä, joista ainakin osa oli ollut seuraamassa

kirkonmenoja.

Iltapäivästä alkoi soida meidän ovikello!

Minä tyttö juoksen avaamaan.

Oven takana kyseltiin tytärtäni?!

Hän kun oli sujauttanut virpomisoksan

mukana pienen kirjeen, jossa oli kertonut

itsestään; kuka on ja missä kerroksessa

hän asuu...joten nämä ihanat mummelit ja nuoretkin

neidot osasivat tulla tuomaan pieniä virpomisjuttujaan

kotiovellemme!!!

Minä vaihtelin varmasti väriä kuin kameliontti

kun seisoin suht' sanattomana tyttäreni

hoidellessa puhepuolen näiden ihanien naapureidemme

kanssa.