Wanhoja Herroja ja Rouvia

Kävimme jokinaika

sitten tutustumassa aivan ihaniin 

wanhoihin herroihin ja rouviin.

Sillä satamaamme saapui wanhoja laivoja,

jotka ovat olleet aikojensa alussa työkäytössä

mutta viettävät nyt hyvin ansaittuja eläkepäiviä

"huvipursina".

Satamassa oli juhlallinen tunnelma,

laivat töräyttelivät muhkeita ääniä

ja niissä oli upeat juhlaliputukset yllänsä.

Aurinko paistoi ja ihmisiä riitti.

Kävimme satamassa itseasiassa

kolmeen kertaan; illalla kun laivat saapuivat,

aamulenkin yhteydessä ja iltapäivällä piti

päästä uudestaan...

Ja arvatkaa mitä?

Näihin ihanuuksiin pääsi sisälle!!!

Kyllä, nämä olivat meidän "asuntomessut"!!!

Rakastuin näihin wanhoihin laivoihin

ensisilmäyksellä ja puhelinkin miehelleni,

"asuntolaivoista"...toisinsanoen näin jo siis itseni

sisustamassa ja elelemässä elämäämme

kyseisenlaisessa aluksessa.

Mutta arvatenkin mieheni

kylmä ja käytännönläheinen lähestymistapa

latisti minut samointein sillä hän totesi

ettei meinaa viettää kesiään kädet kyynärpäitä

myöten öljyssä PISTE.

Hm. No se siitä sitten.

PS. Illalla lueskelin hiljaa juttuja

wanhoista laivoista...

kuka sitä nyt heti lannistuisi?

-Hehe-

NeliApila

Omassa lapsuudessani etsittiin

aina kesäisin neliapilaa...

kun sen löysi se tiesi vuodeksi

eteenpäin onnea!

No, ajatelkaapa, että minä olen

siitä asti etsinyt joka kesä perheellemme

neliapilan, jonka kuivatan kalenterin reunaamme

niiden päivien kohdalle milloin se löytyi.

Taika-uskoako?

Ehkä, mutta tikkaittenkaan alta en suostu

kulkemaan!

-Etsintä on jälleen käynnissä mutta vielä

ei ole tärpännyt-

Tähtitaivas

Viikonloppuna laitoin

nuorimmaiselta jääneet synttärikoristukset

ihan uuteen paikkaan, nimittäin:

hänen huoneensa kattoon. 

-Nyt siellä on tähtitaivas-

Siis uusiokäyttöä parhaimmillaan!

Synttäreillä käytettävät koristukset ovat aika

lyhytikäisiä mutta joillekin -hmm- voi keksiä

hieman pidempi aikaistakin käyttöä...

Tänään on tullut pötköteltyä jo tähtitaivaan alla.

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja

Näillä eväillä juhlistimme 

kahdestaan

virallisia ja juhlallisia "lattian avajaisiamme"...

Pääsiäisenä meillä kun oli aikaa istahtaa

kahdestaan eteisaulamme lattialle sekä avata aito kuohuva

ja vain nauttia...elämästä!!!

Hauska juttu oli kun vanhimman tyttäreni poikaystävä

teki juuri lähtöä...

ja katseli hymyssä suin touhujamme.

Mieheni lohkaisi hänelle, että juhlistamme juuri tässä

kahdestaan -heidän pelaamaa ja voittamaa- lottopotti-osuutta,

jonka pelaisimme yhdessä porukalla

mutta taisimme jäättää sen voitto-osuuden teille kertomatta?!

-Hahahaa ja meitä kaikkia nauratti-

Menopeli kaupunkikuvaan

Jokin aikaa sitten torin

laidalla minut pysäytti erään pienen

ilmaislehden toimittaja kysellen;

mitä kaupungistamme puuttuu?

Hetken mietittyäni sanoin, että

-espanjalainen ravintola-...

ja ajatuksissani pyöri vielä yksi pieni ajatus: 

raitiovaunu eli ratikka olisi

mukava lisä kaupunkiimme!

Miten ihanaa olisikaan hypätä koti-ovelta

ihanasti kolkuttavaan raitovaunuun,

joka risteilisi kaupungissamme edes takaisin: 

kiertäen keskustan katuja, poiketen satamassa

sekä kiertäen isomman kierroksen rantaa pitkin nousten 

takaisin ydinkeskustaan ja torin laitamille!!!

Mutta arvatkaa mitä?! 

Tätä viimeistä toivetta en kehdannut sanoa

ääneen...

-Kuva lainattu googlen kuvahausta-

Palanen menosta ja meiningistämme...

-Menoa ja meininkiä-

Sitähän tämä elämä toisinaan on!

Näin oli myös meillä Helsingissä sillä

vanhempi tyttäreni halusi kokeilla rahkeitaan...

"Äiti", sanoi tyttäreni ja jatkoi...

"Aika hurja kokemus mutta tulipahan sekin koettua..."

Vanhempi tyttäreni kun osallistui netissä omalla

valokuvallaan kisaan, jossa oli mahdollisuus voittaa ammattimainen 

"malli/koe-kuvaus", saada siitä palautetta itse kuvaajalta

kuin varsinaiselta "mallimammalta"...

No, kuinka ollakkaan, niinhän siinä kävi, että tässä sitä

siis oltiin Helsingissä asti ja menossa noihin koekuvauksiin. 

Paikka oli upea ja tehokas, moderni sekä kaunis.

Punaisine yksityiskohtineen ja korkokantakenkineen

kaikki oli kuin elokuvasta konsanaan.

Lippujen ja lappujen täyttöä.

Korkokenkien vaihtoa

-tavan sukista korkkareihin- periaatteella...

Hiukset hyvin ja kaunis hymy kasvoille.

-Salamavalojen räiskettä ja tuulikoneita-

siis oikeita sellaisia!

Kaukana glamourista.

Tyttö selvisi hyvin ja äitiä nauratti.

-Toisinaan äitiä suututti-

Ehkä enemmän mietitytti: mitä ihmettä me 

tehdään täällä?

Molempia nauratti.

Hysteerisesti.

Kuvaaja oli symppis!

Ja kuvat onnistuivat, aikakin jotkut  ;) !

Ja mahiksia ois kuulema "mainosmalliksi"...

luonnollisuutta lisättäisiin ja pakarasta vähän pois-periaatteella.

Positiivistakin palautetta saatiin;

silmät saivat kehuja; ovat hyvin persoonalliset ja iho kaunis.

Aikalisä.

Mietitään ja katsotaan.

Kaikki on siis mahdollista mutta mitään ei tehdä

hätiköiden eikä hutiloiden.

Hitaasti hyvää tulee... 

eikös sellainen sananlaskukin ole? Eikös?

Mallikansion teko jäi kuitenkin tytärtäni kiinnostamaan,

tosin eri paikkaan, hiukan ystävällisempään ja kiirettömämpään.

Hivenen, ehkä inhimillisempään.

-Onkohan sellaisia olemassakaan?-

Mutta kuitenkin ois kuuleman mukaan kiva tehdä, jotain

mainoskuvia, vaatemainoskuvia ja saada vähän omaa rahaa...

totesi tyttäreni kaiken kokemansa jälkeen!

-Katsotaan miten äijän käy-

totesimme yhteen ääneen mieheni kanssa!

 Samuli Edelmann - Tähtipölyä:

Lehtileikkeitä

Olen jo pitkään kerännyt sivuun

eri sisustuslehdistä kuvia lattiamateriaaleista, 

jotka viehättävät syystä, jos toisesta silmää...

Olen kirjoitellut lehtileikkeihin jotain kommentejakin

kun olen niitä bongaillut...laitan monesti niihin 

kulmamerkkejä, sydämiä, huutomerkkejä yms.

itselleni muistin virkistykseksi.

-Vanhimmat lehdet lienee 2009, joten

viehätysvoima on säilynyt edelleen sillä

tykkään näistä leikkeistä vieläkin-

Ja kaikkihan ei suinkaan ole ihan näin

yksinkertaista sillä miehellänikin

on mielipide ja hyvin usein myöskin kommenttia

tai ajatusta materiaalista sekä sen asennukseen

liittyvistä huomioista...

Aikaisemmin sain asioita "helpommin" läpi

mutta näin vanhemmiten käymme toisinaan

hieman keskustelua, että pääsemme

yhteisymmärrykseen ja että,

valinnat miellyttävät molempia!

 

No, ei hätää, sillä onnekseni meillä

on samantapainen maku... 

tällä kertaa lattiavalinta oli loppujen lopuksi

aika helppo homma!

Molemmilla ajatuksena, että laatoista

pitäisi huokua jotain wanhaa sillä tuleehan

se olemaan wanhan talon lattiassa.

Hauskuus, pirteys, yllätyksellisyys?!

Ja väri?! Kuviot?! Laattojen muoto?!

Kyllä, jotain wanhaa, jotain uutta...ja jotain

yllätyksellisyyttä, sellaista kun tulee kotiin niin

hymy nousee huulille, sellaista kun kokkaa kyökissä

niin silmä lepää tai sellaista kun touhuaa kodinhoito-

askareissa niin hyvä mieli pysyy ja kotona on kiva olla!!!

Mutta "muistutuksena" ihan pikku juttu: sillä tänään kun

tulimme työmailtamme mieheni kanssa kotiin

niin voi miten hyvä mieli meille tuli kun kyökissämme

touhusi ihana nuoripari tehden ruokaa meille kaikille!

Hyvä mieli kun taitaa loppupeleissä tulla ihan

muista asioista kun lattiamateriaaleista!!!

Mäkikisat!

Tänään emme jaksaneet lähteä

mäenlaskuun, joten toimme

mäenlaskun riemut kotiin!

Järjestimme pienimuotoiset

kisat upeissa puitteissa...

Teimme nuorimmaisen kanssa

itse nuo kisa-ukot, joista sai valita

mieleisensä...

Saanko esitellä: Mister Murina, Love is beautifull,

 Leidi, Pieni Prinsessa ja Herra Perinteinen.

Rinnetyöntekijöillä oli paljon

hommia, ennen varsinaisia kisoja.

Sillä pitihän rinne tampata tiiviiksi ja

liukasteeksi se sai kuin saikin perunajauhoja!!!

Ihan kevein ilmein ei kisaamaan

lähdetty vaan jokainen sai viritellä hieman

kisa-ukkoaan, jotta se olisi mennyt

mahdollisimman pitkälle!!!

Minä tyttö laitoin omalle kisakaverille

tietenkin esteettisesti kauniin painon taakse...

 oman painavaakin painavamman korun! 

Ja tietysti suksetkin voideltiin; perunajauhoilla!

Luvassa oli loistopotti:

dädin lompakko tyhjennettiin kaikista hiluista

ja mustaan samettipussiin kertyi

rahapalkinnon suuruudeksi: 2 euroa ja 15 senttiä!!!

Minä tyttö voitin kisat ja kun olin reilulla

tuulella kisan voiton tuoman tunnelman johdosta...

saivat lapset voittopottini keskenään jaettavaksi!!!

Damer-huoneen uusi ilme

Innostuimme tyttöjen kanssa kokeilemaan

joitain päiviä sitten naistenhuoneeseen uutta ilmettä...

siis ihan kokeilu ja hulluttelu mielessä!

Nostalgiset mustavalkoiset julistekuvat

saivat uuden elämän pienen huoneemme seinällä

ja

kaikki tämä taisi saada alkunsa oikeastaan tuosta 

iki-ihanasta Marilyn Monroe kuvasta...

jota olemme jo aiemminkin ihailleet!

PS. Tämä ilta on kulunut "hauskasti" hehe, sillä työmaalta

lähtiessä ajattelin TARKISTAA työvuoroni sillä

eilisen illan jättämättä tehty varmistus koitui

minulle tänä aamuna 20 MINUUTIN MYÖHÄSTYMISEKSI!!!

-AAaarggHh-

No, siinä keräillessä papereita kasaan, ajattelin, että

viempä samalla nuo tulilatvoista jääneet "suoja-sanomalehdet"

lehtiroskikseen. Eikun tuumasta toimeen ja menoksi.

Iloiset vilkutukset vielä työmaan kyökimme ovella seisoneelle

tutulle kun kurvailin pois roskakatoksesta.

Hiukan ennen koti-ovea muistin, etten muistanutkaan

katsoa työvuoroani...ja siinä samassa hiki sekä

syke nousi sillä muistin tempaiseeni sen työvuorolistan

ovesta ja etten vaan laittanut sitä siihen lehtipinoon!!!

 Reipas käynti kotona ja eikunkeikun tienpäälle taas...

nokka kohti työmaata ja lehtiroskista, yes!

(Onneksi kyökkimme ovelta ei löytynyt enään ketään

kun palailin juoksujalkaa roskakatokselle takaisin  )

Aaaa,  lehtiroskiksesta ei löytynyt työvuorolistaa, joten

eikun sisälle varmistamaan josko se sittenkin

olisi siellä missä sen pitää olla...ja arvatkaa mitä?

DA-DAA- BINGO-

siinähän se lista oli ovessa aivan kuten ennenkin!!!

Hei, hauskaa illanjatkoa, vaikka sitten minun kustannuksella!!!

"Saanko luvan?"

Elokuva: Saanko luvan?

"Elokuvan pääroolissa on lakimies John Clark (Richard Gere),

joka on naimisissa ja kahden lapsen isä. Elämä on päällisin

puolin kunnossa, mutta Johnilla on tunne, että asiat voisivat

olla paremminkin. Eräänä iltana matkalla töistä kotiin hän 

nostaa katseensa papereistaan ja näkee Miss Mitzin

tanssikoulun ikkunassa kauniin naisen. Tietämättä tarkalleen,

mitä on tekemässä John Clark jää junasta seuraavalla asemalla

ja ilmoittautuu seuratanssikurssille..."

-Suora tekstilainaus itse leffa-esittelystä-

Tää vaan on niin ihana leffa, olen katsonut

tämän jo monta monituista kertaa ja yhä

vaan jaksan katsoa tämän! Viime lauantaina kun

mieheni oli poikien kanssa "ulkona", lainasin tämän

ihanan lällyn ja nautin sydänjuuriani myöten tästä

kokonaisuudesta musiikkia, tarinaa ja itse miesnäyttelijääkin

silmäillen...-o'ho- ja mikä parasta tässä elokuvassa on

 kaunis tarina ja onnellinen loppu!!!

Pala leffasta:

Kätkössä

Oleskelu nurkkauksemme sivupöytä

on tainnut tulla kaikille blogissani kävijöille

tutuksi...sillä tuo "kaupunki-aiheinen- tarjotin"

kun vilahtelee blogini aloituskuvissa tuon tuosta.

Siihen kuuluu ehdottomasti nuo kaksi valkoista kerrostaloa ja

tällä hetkellä siinä seistä tönöttää vielä lumi-ukkokin.

Mutta, mitä onkaan pienen pöydän hyllyllä?

Valkoinen kirja. Kyllä.

William Shakespearen Hamlet'han 

se näyttäisi olevan.

Tosin tämä kirja kätkee

sisäänsä pienen yllätyksen, joka

on tällä kertaa ihka oikea taskumatti!

Joku toinen kerta sieltä voi löytyä jotain

ihan muuta, joten kannattaa lukea kirjaa niin

voi yllättyä tuon tuosta!!!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille;

vaikkei viikossakaan mitään vikaa ollut!!!

Äitiii, käy lukee...yks juttu!

Voi apua, 

Vanhempi tyttäreni teki källin

miesten huoneen peiliin!!!

Aika ikävästi, sanoisinko

tylysti ilmoitettu...

mutta olisitte nähneet tyttäreni 

muikean ja niiiin tyytyväisen

ilmeen!!!

-Ilo se kuulkaa on pienikin ilo- 

"Ovistoppari"

Vanhimman tyttäreni huoneen ovi on

alkanut "temppuilla"...

liekkö se näitä wanhan talon ihanuuksia

sillä huoneen ovi painautuu hiljakseen itsestään kiinni.

Minua tämä ärsyttää...

mutta ei enään, päinvastoin

nyt hymyilyttää!!!

Sillä keksimme ihanan "ovistopparin"!!!

Hauskaa illanjatkoa!

Talven ihanuuksia

Eilisillan tunnelmia...

lähdimme eilen illasta vielä

luistinkentälle!

Pienimmät ystävykset luistelivat

ja me mieheni kanssa potkukelkkailtiin!!!

Sain niin hurjaa kyytiä, että

piti pidellä potkukelkan penkin

laidoista kiinni kun pelotti...

Ps. Mutta minä tyttö se potkuttelin miehelleni

mukavat ja varmat kyydit.

Talven syliin - Petri Laaksonen ja Virve Rosti:

House Rules

Kun on selvät ja yksinkertaiset

säännöt talossa niin homma pelittää!

Ainakin sen pitäisi pelittää?

Eteisaulan kranssin keskelle

laitoin hyvin selvät -kotimme

säännöt- kaikkien nähtäville.

Löytö

Yksi aamu kun lähdin lenkille,

tein talomme seinustalla olevalta

roska-/purkulavalta löydön.

-Talossamme kun on aikaisemmin 

toiminut leffateatteri, joka saa nyt 

uuden ilmeen ja toimi-alan,

sillä siellä aloittaa tanssistudio

toimintansa...ja näin ollen kaikki

entinen puretaan ja tila rempataan

uuteen kukoistukseen.-

Olen aina ohimennessä kuikuillut

lavalle, että josko siellä olisi

jotain...ja tuona aamunapa siellä

oli... puinen iso "laatikko", joka

sai viikonloppuna ylleen uuden valkoisen

maalipinnan!!!

Hmm. Mutta nyt täytyy miettiä,

että mihinkä käyttötarkoitukseen

minä tyttö tuon puisen hienouden

oikein laitan...

Lasten talja

Nuorimmaisemme on saanut joskus aikaa sitten mieheni äidiltä
ja isältä lahjaksi valkoisen, hellyttävän taljan. Tämä lasten talja
on niiiin ihana ja lämpöisen pehmeä aamulla jalkapohjien alla,
että olen Jouluisin napannut sen meidän alkoviin -voi, anteeksi-
mutta eikös sitä joskus voi lainata lapsiltakin?
Ps. Rakas anoppi, ota tämä vain kohteliaisuutena...sillä talja on
niin ihana! Lämpöistä illanjatkoa...

Kirjoittamisen paloa

Tänä iltana vietin osan aikaani paikallisen lehtemme
toimituksen tiloissa, kuunnellen ja oppien uutta.
Tarkoituksena aloittaa kirjoittamaan pieniä juttuja
kyseisen lehden verkkolehteen. Meitä oli pieni joukko
muitakin hyvin innokkaita tekijöitä, joten aika
luontevan tuntuinen ja hauska porukka pääsee
kokeilemaan juttujen tekoa "ihan oikeasti"!!!
-O'ho-
Yhtenä yhdistävänä tekijänä oli meillä kaikilla: Joulu!!!


Kotona lueskelin vielä moniste -nivaskaa, jonka
saimme toimituksesta mukaamme...ja niinhän siinä
kävi, että muutamat ideat kirjasin heti ylös...jos
niistä saisi vaikka juttuja aikaiseksi?!
Tämähän on kuulkaa huisin jännittävää puuhaa!

Lahjapaketteja ja haaveita

Minusta on ihana antaa lahjoja...on ihanaa miettiä mistä
lahjan saaja pitää ja yrittää löytää juuri oikeanlaisia
yllätyksiä...sellaisia joissa olisi vielä vähän ajatustakin
takana! Olettekos koskaan käyneet lahja-ostoksilla wanhain
tawarainkaupassa? Sitä kannattaa kokeilla!!! -Suosittelen-
Taitaa toisinaan lahja olla meillä aika antajansa näköinen!?


Ja paketointihan on piste iin päälle, sitä rakastan!

Olen toisinaan haaveillut joulunaikaan paketointi töistä,
jossain wanhan tyylisen "sisustuskaupan/kahvilan" -sekoituksen
uumenissa...glögintuoksujen ja kauniin musiikin soidessa
taustalla.

Wanhat joululehdet

Viikonloppuna kaivoin esille kaikki wanhat joululehdet
ja pääsipä pinoon päällimmäiseksi yksi uusikin sisustuslehti!
Sillä nyt on ihanaa "aikaa lukea" ja nauttia pimenevistä
illoista sekä ihastella kauniita koteja tai imeä mukavia
ideoita näistä upeista joululehdistä!!!


Minulla taitaa olla outo tapa (hei, liekkö muilla samanlaista?)
sillä selaan lehdet useampaan kertaan ja jossain vaiheessa
otan kynän käteen ja raapustelen suoraan lehdille
parhaat ideat ja kauniit kuvat...sydämin tai ympyröin,
toisinaan kirjaan ajatuksiani juttujen viereen.
Näin siksi, jotta löydän ne myöhemmin uudelleen
jos ja kun niitä tarvitsen!? Ja toisinaan niitä tarvitsen!