Eräs Lomamuistoni

Sain eräältä vekkulilta

immeiseltä hauskan pienen 

lahjan...

tämä lahja saa suupieleni ylöspäin.

Lähtötunnelma-kuvaamme kyseisestä reissusta;
kuvassa siis kaikki vielä ok!
ps. laitoin nämä jääkaappin oveemme

Tuo pieni sinivalkea pelastusrengas

kun saa erään lomamuiston mieleeni.

Palataampa ajassa taaksepäin sellaiset

10 vuotta. Kesään ja Turkkiin.

Olimme koko perheen kanssa Turkissa

ja lähdimme eräänä kauniina päivänä veneretkelle.

Merelle päästyämme merenkäynti oli jotain sanoin

kuvaamattoman kamalaa. Vene keikkui kuin viimeistä

päivää. Turkkilaiset pojat panivat musat soimaan...siis

volat kaakkoon ja grillin kuumaksi. Musa soi ja kanat

kärysivät...ja minulla oli aivan tajuttoman huono olo.

Veneen wc oli iso reikä lattiassa joka oli todella

hurjan näköinen, katse lattiaan riitti nostamaan ökät, jos

toisetkin ja siellä sitä kuulkaa oksennettiin hyvän aikaa. 

Hiukan helpottuneena nousin takaisin kannelle ja ilokseni

huomasin, että olimme tulleet tutun uimarannan edustalle...

matkaa rannalle...hm. kivenheitto?

Minä tyttö tyhjensin yhden lastemme pikkurepun tavaroista

ja pyysin mieheltäni hotellimme avaimen. Avain reppuun 

ja menoksi. Mieheni oli tuttuun tapaansa kertonut matkan ja

sen mahdottomuuden joka edessäni olisi mikäli ylipäätänsä

jaksaisin sinne uida. No tottakai, tälläisessa inhottavassa

merenkäynnissä valitsin tuon houkuttelevan pienen uinnin ja

oman hotellin tukevat lattiat. 

Komea hyppy veneestä kohti uimarantaa. Suuret aallot, heikko

olo ja samperin oksennuksen makuinen elämä veivät/huuhtoivat

päättäväisyyteni mukanaan aika pian tuohon suureen mereen.

-Help Me!- kuuluikin suustani tuon tuosta kunnes minut

ongittiin takaisin veneeseen...-mieheni ilme- oli erittäin helposti

luettavissa, -aivan niinhän sinä sanoit...kyllä

sinä olit oikeassa- sain toistella tosissani! 

Loppumatkan istuin/makasin aika äännettömänä 

melkein yhtä huomaamattomana kuin veneen penkillä

olevat vanhat kauhtuneet pehmusteet toivoen, 

että kukaan ei sanoisi tai kysyisi

minulta mitään...

Hei, kai teilläkin on jotain yhtä mieliinpainuvia

lomamuistoja jaettavaksi?!

-Please, onhan-
  

Kaikesta huolimatta Leppoisia Lomapäiviä

ihan jokaiselle!!!

-Turkkilaista tunnelmamusaa-

NeliApila

Omassa lapsuudessani etsittiin

aina kesäisin neliapilaa...

kun sen löysi se tiesi vuodeksi

eteenpäin onnea!

No, ajatelkaapa, että minä olen

siitä asti etsinyt joka kesä perheellemme

neliapilan, jonka kuivatan kalenterin reunaamme

niiden päivien kohdalle milloin se löytyi.

Taika-uskoako?

Ehkä, mutta tikkaittenkaan alta en suostu

kulkemaan!

-Etsintä on jälleen käynnissä mutta vielä

ei ole tärpännyt-

Arvokasta kirjepostia

Kirjoitin jokin aika sitten kirjeen

ensimmäisen työmaani johtajalle.

Tällä viikolla oli posti tuonut minulle kirjeen!

Kirjeen, joka oli persoonallisen näköinen; sillä

se oli täynnä erilaisia hauskoja merkkejä!!!

Kumma tunne valtasi mielen.

Hieman jännitti aukaista tuota kirjettä ja toisaalta

olin iloinen ja aika otettu...sillä olihan kirje entiseltä

esimieheltäni!

Aikaa tuosta kaikesta on kulunut nyt aika tarkalleen

25 vuotta...olin tuolloin kokonaisen vuoden siellä harjoittelijana

sekä opiskelujeni alkuaikoina tein pieniä sijaisuuksia lähinnä

loma-aikoihin tuolla kyseisellä työmaalla.

Muistot siltä ajalta ovat hyviä sekä vahvoja ja koen vieläkin,

että opin paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet

minuun varmasti ! 

Tuon työmaan naisjohtaja oli vahva ja persoonallinen

nainen. Hänestä huokui varmuutta sekä rohkeutta, jota en voi

kun ihailla. Meitä oli parhaillaan kolme tyttöä "hänen opissaan"

ja uskon, että meille kaikille tytöille jäi takataskuihin paljon hyviä

oppeja, kuin itse käytöstapojakin, jotka toivon mukaan

pystymme siirtämään eteenpäin!  

Oli ihanaa kuulla hänestä ja hänen elämästään.

Joskus on palkitsevaa, että tekee vain asiat eikä vaan

jätä niitä ajatuksen asteelle!!!

Aikaisempi postaukseni asiaan liittyen:

http://valkoinenkotikaupungissa.blogspot.com/2012/02/matkani-varrelta.html

Toivottavasti kuulen vielä hänestä... 

Reissumme pikavisiittejä

Ehdimmepä vielä minilomallamme

piipahtaa mieheni kotonakin.

Mummolassa nautimme hyvästä ruuasta

ja ihanasta puusaunasta. Parasta oli tietenkin

kun istuimme ja turisimme kuulumisia puolin ja toisin.

Kömmimme myöhään yöllä tyttäreni ja anopin kanssa

nukkumaan parannettuamme ensin maailmaa...

miehet kun luovuttivat jo hyvissä ajoin

ja näin ollen heiltä jäi makeimmat naurut sekä

parhaimmat palat kuulematta!!!

-Harmi-

Ja arvatkaa mitä? 

Kaivoin vielä yömyöhään kameran esiin ennen kuin

raaskin mennä nukkumaan sillä nappasin vielä tuon niin

kauniin kuvan anoppini ikkunasta...katulampun valossa

pienet orvokitkin olivat liikuttavan kaunis näky!

Ja yksi mainitsemisen arvoinen specialkahvi-hetki

oli kun ehdimme pistäytymään ensimmäisen työmaani

kyökinpitäjän luona! Ajatelkaa, siitä on 25 vuotta kun

tapasin hänet ja edelleen olemme pitäneet yhteyttä!!!

-Voi mahdoton sentään-

Kansalliseepoksemme

Kalevalaa pidetään Suomen kansalliseepoksena. 

Minä olen saanut tämän oman wanhan Kalevalan

vanhemmiltani, jonka nostan aina esille näin 

Kalevalan päivänä.


Tänään olen saanut nauttia jo aamusta alkaen historian
havinasta niin kotona kuin työmaallakin! 

Kalevala perustuu Elias Lönnrotin kokoamiin kansanrunoihin. 

-Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka

mukaan maailmamme syntyi sotkan munasta.

Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja

Pohjolan kansojen sekä siinä esiintyvien eri

päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja

kosiomatkoja sekä Sammon rakentamista

ja ryöstöä. Tapahtumat päättyvät kristinuskon

tuloon.-

"Minusta tuntuu", että me kävimme kouluaikoina paljon läpi 

Kalevalaa ja minulle jäi siitä "suuria" mielikuvia ja 

muistoja. Tai sitten mielikuvissani sen näin muistan, sillä olihan

tuo Kalevala niin vahvasti ja suurella tunteella esitetty ja

kuvitettu, että se jäi pienen tytön mieleen noinkin vahvana!

Empä siis yhtään ihmettele, että Kalevalalla on ollut suuri

merkitys suomalaisen kansallistunteen luojana. Ja onhan se  

vaikuttanut laajasti myös esimerkiksi taiteeseen sekä koruihin... 

ja taitaapa se vaikuttaa vielä edelleen ihmisien ajatteluun ja
mielikuviin meistä karuna Pohjolan kansana. 

Kalevala hymni, kantele:

Hyvää Kalevalanpäivää!!!

Ps. Me painamme tehdä remppatöitä...minä tulin äkkiä

päivittämään blogia, "poikien" hakiessa levyjä lattialle!

Lapsuusmuisto

Jo viime vuoden puolella tein eräästä 

sisustuskaupassa löydön, josta tuli vahvana

mieleen eräs ihana lapsuusmuisto. 

Sillä, joka ilta ristimme kätemme ja luimme iltarukouksen.

Ja nyt tämä samainen rukous oli painettu

kauniisti esille, joten en voinut jättää sitä

sinne kauppaan! Kerroinkin itse omistajalle

tämän ja hän kertoi minulle, että niin moni muukin

oli ostanut samoin muistoin näitä kyseisiä seinäkuvia.

Laitoin rukouksen alkovimme seinälle,

wanhojen kirjojen ja pojaltani saaman

kynttilänjalan nostin vielä valaisemaan tuota

kaunista seinäkuvaa...

Tunnelmallista illanjatkoa!

Matkani varrelta...

Joistain ihmisistä sitä vaan jää pysyviä muistoja

sekä oppeja elämään...

minulle on jäänyt yksi sellainen kokemus ennen

opiskelujani.

Sillä olin vuoden päivät harjoittelijana eräällä

työmaalla ennen kuin lähdin opiskelemaan.

Se vuoden mittainen harjoittelujakso vahvisti,

että tämä ala jolla nykyään työskentelen

tuntui omalta ja hyvältä.

Silloin nuorena tyttönä sitä joutui moneen

mutta kun oli vahvat tukijat ja opastajat

niin kaikesta selvittiin "voittajana"!

Tai ainakin siltä se tuntui!!!

 Kyseisen työmaan johtaja oli vahva ja

persoonallinen nainen. Vaativa ja opettava.

Häneltä jäi monta hyvää oppia selkärankaan joiden

uskon vaikuttavan vielä tänäkin päivänä itsessäni.

Näin vanhemmiten sitä tulee kelailtua tekemisiään ja

tekemättä jättämiään asioita, pohdiskelee sekä

pureskelee elämää monelta kantilta ja on upeaa

huomata, että joitakin ihmisiä voisi kiittää...

viikonloppuna minä otin ja selvitin tämän

entisen työmaan johtajan osoitteen ja kirjoitin

hänelle kirjeen! 

Hopeanhohtoinen lintu

Olemme saaneet eräältä ystävältämme

tuliaiseksi/muistoksi pari lintua.

Yhden hopeanhohtoisen

ja yhden valkoisen. Tosin se valkoinen

on mennyt rikki pudottuaan lattialle!

-AarggHh-

Tykkään laittaa esille näin talvisaikaan

tämän hopeanhohtoisen pullean linnun.

Aivan kun se pörhentelisi pakkasilmassa

itseään, pysyäkseen lämpimänä...

harmi, ettei sillä ei ole enään sitä

valkoista kaveria vieressään!

Wanhat Seuratavat

Olen saanut joskus aikaa sitten isältäni

erikoisen ja ihanan kirjan.

-Seuratavat - Jokamiehen käytösopas-

Nostin kirjan jälleen esille. Sillä se on

yksinkertaisesti kaunis wanha kirja ja

siinä on vielä kauniimpia kultaisia

käytöstapoja, neuvoja, että ohjeita

seuraelämään sekä elämään yleensä.

Itseasiassa kirja on hauskaa luettavaa

sillä jotkut kohdat saavat hymyn huulille

"wanhanaikaiseksi muuttuneilla ohjeistuksillaan"...

toisaalta sellainen wanhanaikainen käytös

on aika hienoa; herrasmaista, oikeastaan aika 

kaunista ja hyvätapaista. Joten eipä

ollut yhtään hassumpaa ;)

laittaa kirjaa esille, jos vaikka siitä

saisi ajattelemisen aihetta koko perheelle...

Muija-purkkien tarinaa

Olen saanut ihanalta ystävältäni

Marimekon Muija-purkkeja

joskus aikaa sitten...

Näihin purkkeihin liittyy hauska

tarina, sillä ymmärtääkseni ystäväni tilasi kaikki

ne loput purkit, joita pystyi/onnistui vielä

siihen hätään tilaamaan ennenkuin kyseiset punaiset

Muija-kuosiset purkit loppuivat! Ja tulihan niitä

hänelle jokunen!!! -Ystäväni keittiö on raikkaan

punavalkoinen, oikeastaan valkoinen punaisine

yksityiskohtineen ja sinne pääsi suurinosa hänen tilauksestaan.

Muutamat purkit jatkoivat matkaa...

Me saimme iloksemme nämä...kun katselen noita purkkeja

ikkunallamme tulee mieleeni vahvasti ihanaa energiaa

täynnä oleva pikku"muija"...

sillä sellainen hän on!!!

Hauskaa, miten jotkut tawarat vievät

aatokset aivan muihin tuuliin.

Terveisiä pikku Muijalle...

;)

Vanhempi tyttärenikin näyttää myös pitävän

kyseisistä purkeista sillä hän on "ominut ne

tällä kertaa itselleen". 

Yksi kaunis kynttilänjalkamme

Pyhäinpäivä lähestyy. Siihen kuuluu ehdottomasti pieniä
traditioita; yksi niistä on tämän kauniin ja wanhan
kynttilänjalan kanssa tunnelmointi. Siihen sytyttäessäni
kynttilöitä ajatuksiin piirtyy aina pala lapsuuttani...


Olen saanut vanhemmiltani tämän ja muutaman muun kynttilän-
jalka hienouden, johon liittyy kauniita muistoja lapsuudesta...
vanhemmillani oli ja on edelleen hyvin tärkeää tiettyjen
kirkollisten juhlapäivien juhlistaminen. Juhlistamiseen
kuuluu hyvin vahvana osana kynttilöiden polttaminen sekä
perinteiden kertominen ja niiden perinteiden mukaan
juhliminen.
Ja kuinka ollakkaan se perinne tuntuu jatkuvan...

Vuosi tuli täyteen!

Ajatella, että vuosi sitten aloitin tämän blogi-
kirjoitteluni ja kävijälaskurini näyttää lukemaa
13768!!! Ihan uskomatonta, että teitä tosiaankin
käy täällä blogini sivuilla päivittäin uskomattomat
määrät lukemassa näitä postaamiani juttuja...


-Aivan ensimmäisiä kuviani-


Tämä kirjoittelu koukuttaa pahemman kerran...on
mukavaa kun voi kuvata ja kirjoitella itselle
läheisistä ja tärkeistä asioista mutta todettakoon,
että tänne pääsee vain pieni osa valkoista ja
wanhaa elämäämme...sillä niin värikästä sekä
tapahtumarikasta elämää elämme tällä hetkellä
iloinemme ja suruinemme. Itse yritän nähdä
elämässä kauneutta ja hyvää oloa sekä pyrkiä
kenties jakamaan osan siitä kansanne! Arki-
elämässä kun on myös niin paljon kauneutta,
josta voimme nauttia niiiiin monella eritavalla!

Uskon vahvasti, että jokainen voi myös vaikuttaa
ympäristönsä viihtyvyyteen ja näin luoda palan
hyvää oloa myös lähelleen ja läheisilleen...
unohtamatta oman kultaisen käytöksen tuomaa
hyvää virtaa!!!

Kaikkea kaunista päiväänne toivottelee
"toivoton esteetikko Milla"

Kuvakollaasi

Tein matkamme jälkeen alkoviimme kuvakollaasin
muistoksi Ha'Penny Bridgestä ja siihen jättämästä
rakkauslukostamme...
Ostimme Dublinista pienen taulun, jossa kyseinen
silta on kauniissa iltavalaistuksessa ja sen
jatkoksi laitoin hauskan sarjan kuvia kyseisestä
päivästämme kun ähersimme lukkoamme sinne siltaan!



Laitoimpa yhteen kehykseen palan karttaakin, että
osaavat omat lapset käydä lukkoamme kurkistamassa
mikäli he sielläpäin joskus lomailevat...

Wanhaa ja kaunista

Ruokahuoneen pieni ja wanha mutta käytössä oleva kaunistus
on sellainen "köyhänhopeinen" mausteteline. Pienet,
erikokoiset lasiset maustepurkit olen keräillyt siihen
kirpputoreilta. Itse telineen olen ostanut aikaa sitten
mieheni kanssa Vallilan kirpputorilta Helsingistä, kun hän
halusi lähteä näyttämään minulle tätä "kuuluisaa" ja tv:stäkin
tunnettua kirpputoria!!! -Ihana ja liikuttava muisto-
Lisäksi siitä löytyy kauniisti kirjailtu wanha nenäliina ja sen
päälle ole sitonut nippuun wanhoja lusikoita.
-Ihan vain silmäniloksi!-

Onnenkenkiä

Eteisaulassa meillä roikkuu aikoinaan lastemme löytämiä
hevosenkenkiä, onnenkenkiä. Toinen suloisen pieni ja
toinen valkoinen!!! Kyllä, sillä kokeilin joskus vuosia
sitten maalata niistä toisen valkoiseksi...pienempi
kengistä sai jäädä alkuperäiseen asuunsa, jollainen se
oli löytöhetkellä -tosin pesulla se kävi-!!!


Wanhaan puunpalaan on kirjoitettu aika viisaasti ja
siksi päätin sitaista sen kenkien mukaan...tämä viritelmä
on ollut meillä jo vuosia! Siinä ne kengät ovat antamassa
onnenpotkuja tutuille kuin itse talon asukeille.

Kakunkoriste

Vitriinistämme löytyy hääkakkumme koriste, joka on/
oli tietenkin wanhaa ja niin perinteistä mallia kuin
olla voi!!! En edes harkinnut silloin muunlaista;
liekkö edes oisi ollutkaan mutta nimenomaan
halusin tuon perinteistäkin perinteisemmän parin
koristamaan sitä niin perintavallista "kerros-
mansikkakerma-kakkua"...tiedätte varmaan millaista
tarkoitan ;o) Siinä se kakunkoriste on ollut
vuodesta toiseen vihkikuvamme vieressä kertoilemassa
omaa ihanaa tarinaa tuosta aurinkoisesta päivästä!

Muutamia muistoja

Kotoamme löytyy tarkoituksella muutamia muistoja,
hääpäivästämme. Näyttävin on, ehkä tuo ruokahuo-
neemme seinällä oleva kuva vihkikirkostamme.
Samaisen seurakunnan pappi on vihkinyt meidät ja
kastanut kaikki lapsemme. Anoppini otti kuvan
kirkosta ja teetimme siitä ruokahuoneemme seinälle
tapetin. Samaisesta tapetista löytyy myös pieni pala
tekstiä laulusta, jonka rakas edesmennyt ukkini sanoitti
hääjuhlaamme varten. Vaaleat ruusut tuovat mieleeni
hääkimppuni, joka oli isäni itse tekemä ja näin ollen
sen merkitys ja arvo oli suuri juhlapäivänämme. Risti
seinällä on häämatkaltamme ensimmäinen yhteinen
hankinta aviopuolisoina, joten sillä on tärkeä
merkitys monellakin tapaa elämässämme.

Toilet-taidetta

Damer -wc:n seinältä meiltä löytyy nimekästä taidetta...kauniita
ja puhuttelevia maalauksia taidepostikorttien ominaisuudessa.
Mona Lisan ja Lukevan munkin olen saanut valmistumiseni jälkeen
ensimmäiseltä työpariltani: Mona Lisan hän on tuonut Pariisista
asti!!! Näihin aikoihin kävimme hänen kanssaan "säännöllisen
useasti" Helsingissä erilaisissa taidenäyttelyissä, museoissa
sekä tapahtumissa yms. ammentamassa itsellemme ideoita ja hyvää oloa!!!



-Mona Lisa; Leonardo da Vinci, Toipilas: Helene Schjerfbecki sekä
Lukeva munkki: Rembrant Harmensz van Rijn-

Näistä mieliinpainuneista tunnelmista ovat minua muistuttamassa
nämä upeat taidekortit...ja muita Damer-huoneen asiakkaita ne
ilahduttavat siinä seinällä roikkuessa!

Ps. Mieheni isäkin meillä poiketessaan uhmasi talon sääntöä
sekä poikkesi kaikesta säännöstä piittaamatta naistenhuoneeseen
ja nyt me odotamme häneltä kahvi-baakkelseja moisesta rikkeestä!
Taitaa olla aika viehkeä tämä huone kun ihan sanktionkin uhalla
sinne halutaan... ;o)

Äideillemme!!!

Näiden lapsuuskuvien kera haluamme onnitella teitä äitimme...
Kuvistamme huokuu ilo ja riemu. Taitaa olla molemmilla uudet
paidat päällä ja hiuksetkin on laitettu viimosen päälle,
että mikäpäs siinä kuvassa ollessa ;o)




Ja musiikkia tietysti taustalle soimaan...
Onnittelut teille molemmille äideille!!!
Toivottelee Milla ja hänen miehensä

Herbaario

Keskimmäisen tyttäreni tekemä herbaario on upea.
Hän teki sen joitain vuosia sitten ja se on ollut
kiva joka kevät/kesäinen juttu laittaa esille.
Sen tekeminen oli pitkä prosessi; kasvien keräämisine,
kuivattamisine ja työstämisine...ennenkuin ne olivat
valmiit kansioon!!!



Joka kasvin kohdalla on tarkat tiedot aina latinankielisestä
nimestä alkaen. Opuksesta löytyy tiedot aina 18 kasvista!