Onnittelut rakkaalle Anopille!

Onnea synttärisankarille! Täällä on sinun kunniaksi pöytä koreana, tuletko? Kipaisin meille pikku herkut töiden päätteeksi Arnoldsin kautta...onpahan illasta sitten kovempi tahti jumpallakin kun muistelee mitä tuli syötyä! Mukavaa iltaa sinulle ja läheisillesi...

Tv-kaapin hyllyltä

Tv-kaapin hyllyltä bongattuja tavaroita...
siitä löytyy mm. wanhaa tulitikkurasiaa, ystävältä saatu kaunis laatikko ja tärkeä vihkiraamattumme sekä sen päältä löytyy wanha virsikirja. Virsikirjan päällä on isäni suvunpuolelta saadut wanhat pyöreät "lukulasit" sekä siinä virsikirjan välissä wanha valokuva kenelle ne on mahdollisesti joskus kuuluneet; aivan kuin kohta hän jatkaisi lukemistaan...

Aurinkoista sunnuntaita!

Ihanaa! Aurinko näyttäytyi tänään "pitkästä aikaa". Sauvakävelylenkki teki poikaa aurinkoisessa kaupungissa...

Lauantaita

Tänään tein esityksen jälkeen helpon ja herkullisen lauantaiaterian, pestopastan.
Sen kruunasi muutama lasillinen valkoviiniä! Leppoisaa lauantaita.




Pestopastan ohje:

kanasuikaleita
kierremakaronia
ananasmurskaa
pestoa maun mukaan
jalopenoja maun mukaan
lisäksi tomaattia sekä revittyjä salaatinlehtiä

Kypsennä makaronit, paista kanasuikaleet. Sekoita makaronit, kanasuikaleet, pesto ja ananasmurska. Koristele tomaatilla ja salaatinlehdillä. Nauti hyvässä seurassa!






Kyltti, jonka olen ripustanut kyökimme astiakaappiin roikkumaan...
eikös se kutakuinkin näin mene?

Pakkaspäivät jatkuivat...

Tänään kävimme katsomassa mystinen matkaaja -tanssiesityksen. Se oli jännittävä fantasiaseikkailu; jossa mystinen matkaaja kulkee maailman kolkasta toiseen mukanaan
ihmeellinen aarre. Sillä voi parantaa kiukkua, alakuloa, kateutta ja muita surullisia olotiloja. Mistähän tälläisen aarteen voisi oikeasti löytää? Esitys oli elämys kaikinpuolin sillä musiikista vastasi kaupunkimme orkesteri! Mukava elämys.

Kyökkimme runoutta

Jääkaapin ovesta löytyy meiltä mahdollisuus oman itsensä toteutukseen; runon kirjoittamisen muodossa! Siihen jää tekstiä niin meiltä mutta myös muutamilta rohkeilta nuorilta runoilijoiden aluilta jotka vierailevat kotonamme! Niitä on kiva lukea...
bongasin tämän hauskan idean "aikaa sitten" veljeni vaimon ideoimana heidän jääkaapin ovesta!
Näin ne hauskat ja hyvät ideat saavat alkunsa...suurkiitos kälylleni!!!

Energinen tunti

Illan päätteeksi sain vielä nauttia torstain energisestä RPV-tunnista! Tämä kyseinen kappale oli minun viime kesän "venebiisi", mitä oli ihana luukuttaa veneellä. Tänään tämä samainen kappale sitten kajahti soimaan ja sai jalat liikkumaan ihan mielettömillä kierroksilla...joskus sitä vaan jaksaa mitä vaan! Voi mikä kesäbiisi; nyt tuli kyllä vähän aurinkoa ja lämpöä ikävä.

Markkinatunnelmaa

Tänään läksin suoraan töistä tammimarkkinoille. Karvareuhka oli tarpeen sillä sen verran on kylmä ilma! Mukavaa ja leppoisaa tunnelmaa oli tori täynnä. Kotiinviemisiäkin löytyi: perinteinen "viipurin rinkeli", muutama pussi ihania vesirinkeleitä; on muuten meidän perheen herkkua, kunnon kotimaiset kintaat nuorimmaiselle sekä muutama kauppahalli-juttukin tuli hankittua, tosin lähinnä lahjaksi ;o)

Pakkaspäivillä...

Illasta kävimme yhdessä mieheni ja nuorimman tyttäreni kanssa katsomassa näyttelyn, joka oli taiteilijan kunnianosoitus lapsuuden maisemille ja perheelle. Näyttely pistää miettimään; kuvissa oli ihana seesteisyys ja rauha, koko perhe; kaikki yhtenä ja yhdessä. Onnellisena. Vaikeinakin aikoina. Suuri taiteilijaperhe, jonka hyvien, arkistenkin hetkien hyvät arvot olivat läsnä näissä kuvissa. Ihailtavaa!

Toinen näyttely kertoi vanhuudesta sekä vanhenevan ihmisen arjesta. Siinä aika miltei pysähtyy, hitaus ja rauha ovat voimakkaasti läsnä. Ryppyisiä kasvoja ja käsiä, kuitenkin kauniita sellaisia. Hiljaiset kuvat ovat, ehkä puheliaampia kuin mitä me uskommekaan! Tässä sitä oli tälle illalle kaunista katseltavaa...
poislähtiessä nappasin vielä kuvan itse rakennuksestakin sillä sekin oli niin kaunis rakennus. Rauhaisaa illanjatkoa.

Wanhan taulun tarina

Tämän taulun tarina sai alkunsa vähän erikoisemmasta paikasta. Muistan elävästi erään lapsuuspäivän jolloin isäni lähti viemään roskapussia silloisen asuntomme roskikseen. Roska-alue oli aidattu ja siellä sisällä oli yksi iso vihreä "roskalava",
jossa oli monta päältä avattavaa luukkua. Yhden luukun aukaisulla näki laajalle alueelle lavan sisälle. Muistan sen hyvin sillä leikimme monesti piilosta ja yksi parhaista paikoista löytyi juuri sieltä! No, isä tuli roskien vienti reissulta kädessään tämä taulu. Minä ihastuin jo pienenä tyttönä siihen ja muistan kuinka monesti mietin tätä taulua katsellessani, että kuinka joku voi heittää sen roskiin!? Pienenä minulla oli tapana pyydellä, että sitten joskus kun muutan omaan kotiin niin saisinko sitten tuon tai tuon tai, ehkä tuon? Tämän minä sain!
Taulu on minulle hyvin tärkeä, ehkä enemmänkin sellainen tunne-juttu mistä ei voi koskaan luopua, sillä siihen liittyy minulle hyvin vahva tarina ja oma erikoinen lapsuusmuisto. Arvaatteko mitä mieltä oli alkuun äitini tästä löydöstä?

Sohvalle

Ripustin sohvan yläpuolelle muutamia vanhoja lehtiä roikkumaan. Yksi lempparilehti on tuo vanha kotiliesi, jossa on kaunis kansikuva. Viereen laitoin muutamat sydämet...niitähän ei koskaan voi olla liikaa; ainakaan oikeassa elämässä! Tänään pyrystä huolimatta hiihtolenkki takana, ruoka on uunissa ja jumppa sekä pitkä venyttelytunti vielä edessäpäin...joten ihan heti en vedä oikoisaksi tuohon sohvalle mutta illemmalla sitten. Tänään kun alkaa uusi sarja "linnan tähdet" ja se on pakko katsoa myöhemmin vielä "nauhalta" lokoisasti sohvalla maaten! Mukavaa maanantain jatkoa...

Pakkaspäivät

Tänään leivoin sämpylöitä ja tein ison vuoan makaronilaatikkoa, jotta jaksetaan olla kaupungissa alkavilla pakkaspäivillä "koko päivän".
Lapsuudessa äitini siveli aina sämpylöiden päälle heti uunista oton jälkeen maito/siirappiseosta ja niin tein minäkin tänään ja voi miten ne maistuivatkin niin kotoisilta! Äidille terveisiä...





Meillä alkoi täällä kaupungissa koko viikon kestävät pakkaspäivät; kaupunki on täynnä tanssia ja kulttuuria! Lapsille ja nuorille sekä tietysti meille aikuisille. Tein perheellemme otannan tapahtumista, joissa kannattaa käydä ensi viikolla ja laitoin sen näkyvälle paikalle, mistä on helppo katsoa vinkkejä minne mennä...laitoin "porkkanankin" ohjelmaan mukaan, että saadaa aktivoitua nuorisoakin mukaan!!! HaHaa...





Tässä ollaan menossa pakkaspäivän avajaisiin...jäätietä pitkin. Kaunista, eikö vaan?





Napakelkan kyyti on hurjaa; mikäli mieheni antaa ne alkuvauhdit!




Pakkaspoppoota...





Koira-ajelua...mutta zumba oli kuitenkin enemmän minun mieleen! Ihana juttu.
Eikä lumikenkä kävelykään ollut hullumpaa!





Tästä me innostuimme mieheni kanssa, heti pieni kisa päälle...hauskaa!





Kauniita värivaloja...ja taidokkaita lumiveistoksia.





Jälleen hauska kaupunkitapahtuma takana...voi miten ihanaa on kun näihin pääsee osallistumaan!





Tältä näytti "kotitiemme" tänä iltana kun läksimme kohti kotia mukavasta tapahtumasta! Näistä sitä saa elämään iloa ja virtaa. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Minna Canthin kakkua

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa leipoa Minna Canthin kakun. Herkullinen kuivakakku siitä tulikin, suosittelen! Kakku kruunasi kahvihetkemme. Laitoin viereen vielä reseptin, jos vaikka joku muukin innostuu kokeilemaan minulle, uutta ohjetta. Minä tykkään kokeilla kaikkia uusia reseptejä; toisinaan hyvällä menestyksellä ja toisinaan vähän heikommalla mutta tekemällä oppii, eikö vaan!


Minna Canthin kakku

2dl siirappia
2dl sokeria
2 munaa
4dl hyvää kermaa
6dl vehnäjauhoja
1rkl pomeranssinkuorta
1tl neilikkaa
1tl inkivääriä
2tl soodaa
4 rkl sulatettua voita

Vaahdota kerma. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Yhdistä vaahdot. Sekoita kuivat aineet ja siirappi vuorotellen vaahtoon. Lisää voi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista puoli tuntia 175 asteessa ja vielä puoli tuntia 150 asteessa.

Kätkettyä tekniikkaa

Meillä tekniikkaa on kätketty "pois silmistä". En jostain syystä pidä laisinkaan, että telkkarit sun muut laitteet on meillä esillä! Kotonamme on wanha liinavaatekaappi, joka kätkee sisälleen television yms. siihen liittyvät laitteet. Mieheni keksi hauskan idean alkoviimme; hän oli piilottanut digiboksin wanhojen kirjojen alle!!! Mielestäni tämä on aivan loistava idea!!! Kyllä ne miehetkin osaa...

Alkovin yöpöytä

Samaiselta kirpputorilta mistä sain pojaltani tuon hienon kynttilänjalan, ostimme tämän ihanan, wanhan tuolin. Tämä tuoli on siro ja matala, liekkö tehty joskus jollekkin lapselle? Meillä se toimii tällä hetkellä alkovissamme yöpöytänä; siihen mahtuu juuri näppärästi herätyskello ja ne muutamat kirjat, joita tulee lueskeltua. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kirjaa kesken mutta miehelläni näyttää olevan kaksikin!
Alla olevasta "korista" löytyy mm. kaukosäätimet ja jalkarasva; näin ollen ei tarvitse niitäkään pitkältä hakea kun ovat käden ulottuvilla!

Wanhan kynttilänjalan tarina

Joitain vuosia sitten vietimme hiihtolomaa eräällä kauniilla mökillä. Siinä lähistöllä oli paikallinen kirpputori, johon piipahdimme vaihtelun vuoksi eräänä päivänä. No, lapset olivat kiertäneet sen pienen torin nopeasti ja menivät autoon odottamaan meitä. Autoon saapuessamme poikani antoi minulle tämän wanhan, kauniin kynttilänjalan! Ihmetykseni oli suuri ja kyselinkin, että mistä hän sen sai? Poikani vastasi rehelliseen tapaansa, että varasti sen! Apua!!! Eikun nykimään auton ovea auki ja lähteä nyt sitten selvittämään tätä asiaa...voi itku ja hammastenkiristys. Hetken päästä poikani nauroi makeasti ja kertoi ottaneensa kynttilänjalan kirpputorin oven luona olevalta pöydältä, jossa oli ollut lappu: "tästä saa ottaa ilmaiseksi". Oli kuulema ajatellut, että pitäisin siitä varmasti ja kun kerran ilmaiseksi sen saa niin otanpa äidille. Voitte arvata miten ensin silmissäni sumeni kun kuulin sanan varasti ja nyt muistellessani tätä tapahtumaa silmäni sumentuvat ihan jostain muusta syystä; kyynelsilmin kun saa jo joitain asioita muistella sillä niin ihanina ne piirtyvät elämäämme.

Koti-ovi käy

Koti-ovi on meillä kovassa käytössä; tuntuu, että se käy lähes koko ajan! Nuoriso kulkee siitä kavereineen, nuorinmaisemme kaverit ovat alkaneet tulla lähes päivittäin leikkimään tai sitten hän lähtee kaverin luokse leikkimään! Me kuljetaan harrastuksissa, kaupungilla, töissä tai milloin missäkin! Ystävämme ja sukulaisemme piipahtelevat luonamme. Koiramme kulkee ulkoilemassa..."Kuka tuli" kuuluu usein kun ovi käy tai sitten ryntäämme vastaamaan ovipuhelimeen!!! Näin ollen on mukavaa kun tavarat, vaatteet ja kengät ovat omilla paikoillaan eikä eteisaula ole kuin pommin jäljiltä. On mukavaa tulla kutsuvaan kotiin! Tänään tulin ajatelleeksi, että ensisilmäyksellä meiltä löytyy useampia sydämiä heti sisään astuessa... sydämellisesti tervetuloa!

Neulotut tilkkutäkit

Rakas äitini neuloi joululahjaksi ihanat päiväpeitteet molemmille tytöille! Nuorin tyttäreni sai moniväri-peitteen ja vanhempi tyttäreni sai pinkki-kelta-valkoisen-peitteen...tässä sitä on ollut kuulkaa tekemistä! Hauska tilkkutäkki-teema on mukavan vanhahtava. Peitteet ovat monikäyttöiset; ne käy päiväpeitteeksi tai vaikka vilteiksi.
Nyt ne toimivat meillä päiväpeitteinä. Kaunis kiitos meiltä tytöiltä vielä kerran sinulle mummi!

Kuukauden kattaus

Tänään innostuin kokeilemaan avotakassa ollutta kuukaudenkattaus-vinkkiä! Pienin jutuin saa arkiruuankin juhlalliseksi. Nuorin tyttäreni oli minulle suureksi avuksi; hän mm. kirjoitti päivän menun nähtäväksi sekä auttoi leipomaan pullaa. Oli mukavaa istua ja syödä pitkän kaavan mukaan koko perheen kesken sekä jutella rauhassa menneestä viikosta, elokuvista, teatterista sekä tulevasta viikosta. Kiireetön hetki yhdessäoloa teki poikaa meille kaikille!