Eilinen oli meille suuri
juhlapäivä. Keskimmäinen lapsemme
pääsi ripille! Voi hurja, miten se aika
rientääkään!?
Itse konfirmaatio tilaisuus oli
herkkä, ainakin minunlaiselle "itkupillille",
sillä urkumusiikki, nuorten katseleminen
ja papin puheen kuunteleminen saivat
kyyneleet virtaamaan.
Piste iin päälle oli kun nämä ihanat
nuoret lauloivat kipaleen "Mitä silmät ei nää...
sen sydän ymmärtää..." tuntui, ettei
itkusta meinaa tulla loppua.
No, kotona olikin jo helpompaa kun
sai touhuta ja olla rakkaiden läheisten/
sukulaisten kera...jutella sekä vaihtaa
kuulumisia.
Kahvinkeitto -puuhat eivät minulla -sujuneet
kuin stömsössä- sillä tietenkin kaiken tuohun
keskellä unohdin sen penteleen tippalukon ja
arvatenkin keittiö lainehti kohta kahvista...
ja vieraat odottivat!!! Kyllä, ne odottivat
sitä kahvia... ;) kunnes sain sotkut siivottua
ja uudet kahvit keitettyä!
Aivan kuten esikoisemme juhlissa
meillä pyöri myös eilisissä juhlissa keskimmäisen
lapsemme ensivideoita/kastetilaisuus/
lapsuusvideoita videotykin avulla
suoraan seinälle...
Wanhasta matkalaukusta löytyi myös
ihastuttavia valokuvia tyttäremme elämästä aina
näihin päiviin asti. Ja olipa siinä mahdollisuus lukea
hänen syntymäpäivänä ilmestynyt sanomalehtikin
mikäli halusi muistella maailman menoja
tuolta ajalta!
Siis
-ihania pieniä muistoja matkan varrelta-
Kahvittelua ja seurustelua.
Lahjojen availua; pienet serkut
seurasivat posket punaisina tätä touhua niinkuin
Joulu olisi tullut taloon ja varmasti tältä
tuntui itse avaajaltakin.
Tyttäreni potkaisi illalla
korkkarit lattialle ja oli silmin nähden tyytyväinen
juhliinsa;
-hänestä nämä olivat niiiiin ihanat juhlat-
Kiitos siitä kuuluu Juhlavieraille!!!
-Konfirmaatiossa-
"Lapsemme istuu toisten valkopukuisten
keskellä. Niin vähän aikaa sitten hän oli
sylissämme kastemekossaan.
Silloin otit hänet omaksi lapseksesi.
Iloitsemme tästä päivästä.
Ilotsemme siitä, että lapsemme puolesta
rukoillaan ja, että hänet siunataan.
Hän ei ole enään lapsi mutta ei
vielä aikuinenkaan.
Suo meille viisautta ja rakkautta elää
hänen rinnallaan.
Anna hänen aina pysyä sinun lapsenasi.
Pidä sinä huolta hänestä ja hänen
ystävistään.
Rukoilemme hänelle onnellista
nuoruutta ja sitä,
että hän saisi elää ehyen elämän sinun
johdatuksessasi"
Onnea rippilapselle ja äidille, meillä myös oli eilen rippijuhlat, poika pääsi ripille...on se niin nyyh...
VastaaPoistaAnneAulikki: Kaunis kiitos
Poistakommentistasi ja tervetuloa
blogin ihmeelliseen maailmaan!
Ps.Kävin kurkkaamassa, että olet
juuri aloitellut tämän hauskan
harrastuksen!!! :) Kiva Juttu!
Ja samoin teille; onnittelut
itse juhlakalulle kuin äipällekkin!
Kiitos kuvista ja tunnelmiin paluu muistoista,oli tosi mukavat juhlat ja kaikki oli niin hyvin järjestytty,tarjoilut oli mainiot ja suussa sulavia..nam..
VastaaPoistaeikä pitkä kotimatkakaan tuntunut tällä kertaa pitkältä kun olin viellä fiiliksissä...onnea koko perheelle ja palataan valokuvien kera seuraaviin muisteluihin...ek
EK: Kaunis kiitos
Poistasanoistasi ja käynnistänne,
ilo oli meidän puolella!!!
Palataan asiaan...
Paljon onnea ja niin kauniit juhlat on teillä olleet..! Siunausta koko perheelle.
VastaaPoistaAnonyymi: Kaunis kiitos!
PoistaKyllä se kummityttö on ihan oikeassa, niiiin ihanat juhlat olivat. :) Kiitos vielä kerran hienoista juhlista, tosi kaunis tilaisuus oli kaikinpuolin. Terveisiä sinne koko perheelle ja kummitytölle vielä extrahali. :)
VastaaPoistaSanna: Kaunis kiitos ja
Poistaterkut menivät perille :)
IIiso hali takas, meiltä
kaikilta ja tulkaahan
käymään!!!
Herkkiä ovat aina nuo rippijuhlat ja kuten sanoit, aina niissä liikuttuu! Koskettavaa on tietenkin, kun se oma lapsi on aikuisuuden kynnystä vähitellen lähestymässä. Muistojen kirja saa uuden luvun...
VastaaPoistaMamma63: Älä muuta sano,
Poistaherkillä mennään mutta
haitanneeko tuo mitään!?
Näillä joka tapauksessa
pitää mennä etiäpäin ;)