Teatterilla

Tämä ilta vierähti meillä teatterilla sillä olimme viettämässä
iltaa koskettavan "Katrina-musikaalin" parissa, mieheni ja
vanhempieni kanssa. Ihanaa oli aloittaa viikonloppu teatterilta!
Näytelmä oli koskettava ja urhea kertomus naisen elämästä,
avioliitosta sekä perheen elämästä; arjen pyörrityksestä
naiselle tuntemattomalla maaperällä. Saaren omat tavat/kulttuuri
tuovat mukavan lisämausteen tähän "kovaan" mutta kuitenkin niin
koskettavaan kertomukseen, jota ei voi katsoa liikuttumatta!
Vaimon ja äidin roolien monisävyinen kirjo riipii niin syvältä,
että välillä sai nieleskellä tosissaan!!! Niin upea musikaali,
että oksat pois! ;o) Vahvuus ja rakkaus...niistä oli tämä
ilta tehty!!! -Suosittelen!-





"Merimies Johan tuo päähenkilö Katrinan Manner-Suomesta vaimokseen Ahvenanmaalle. Miehen puheiden perusteella nuorikolla on ruusuiset odotukset, jotka kuitenkin särkyvät heti uuteen kotiin saavuttua. Valkonurkkainen talo omenapuutarhoineen onkin mökkirähjä paljaalla kalliolla ja talontytär joutuu torpparinvaimon asemaan. Johanin seilatessa merillä Katrinan päivät täyttyvät raatamisesta saaren kapteenien ja tilallisten komennossa.

Katrinan arjen vaikeuksia lisää se, ettei aviomiehestä ole vastuunkantajaksi. Johan on karun lapsuuden kokenut avioton lapsi ja kyläläisten väheksymä tyhjänpuhuja. Perheeseen syntyy kolme poikaa ja tytär. Tyttö kuolee jo pienenä. Pojat Einar, Erik ja Gustav lähtevät kukin vuorollaan merille, äidin mielestä liian varhain. Johan menettää työkykynsä, ja niin Katrinalla on poikiensa lisäksi mieskin huollettavana.

Teos on rohkean ja omanarvontuntoisen naisen kasvutarina ja myös kolmen erilaisen pojan elämänkertomus. Katrina oppii rakastamaan miestään tämän vajavaisuuksista huolimatta – tai ehkä niistä johtuen. Johanin kuolema on hänelle aidosti suuren surun ja kaipauksen paikka. Katrina juurtuu kotisaareensa ja saa sitkeällä vaivannäöllä myös istutetuksi omenapuita kotikalliolleen. Puita on kolme, yksi kullekin pojalle, ja niistä säilyy elossa vain yksi – kuten pojistakin.

Teos kertoo kovista oloista mutta sen sävy on voimakkaasti elämänuskoinen. Tuulisen saaren asukkaista löytyy ahneutta ja pikkusieluisuutta mutta myös lämpöä ja yhteisten vastoinkäymisten hiomaa yhteishenkeä. Tarinassa on huumoria, liikutusta, jännitystäkin, kun henkilöiden vaiheita seurataan niiden dramaattisimmissa käänteissä."

-Kuopion kaupunginteatterin suurmusikaalin suora tekstilainaus kaupunginteatterimme sivuilta-