Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

torstai 13. lokakuuta 2011

Irlannin matkaa osa 3

Tosiaankin niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, itse
Dublinista löytyy tuhansia pubeja, jotka vaihtelevat
ihan perinteisistä irkkupubeista aika kansainväliseenkin
tunnelmaan...me suosimme reissullamme näitä paikallisia,
josta sai myös niin maittavaa ruokaa aamusta, iltaan! Tunnel-
mallisiakin pubeja löytyi sillä, kynttilät ja takkatulet
ritisivät ihanasti lämmittäen isoa alaa ympäristöstään...



Irlanti on kuuluisa niin oluistaan kuin wiskeystään mutta
itselleni ei olut maistu, joten paikalliset siiderit
olivat kyllä erityisen hyviä ja tulihan tuota muutama irish-
coffeekin nautittua, joten voipahan sanoa maistaneensa
myös paikallista wiskeytäkin ;) Hahaa.




Sitten itse "paratiisikadulle" eli Francis Streetille...
sillä tälle kadulle oli kerääntynyt iso kadullinen
antiikkikauppoja, joissa oli ihana koluta. Useaan
liikkeeseen pääsi sisään vain ovikelloa soittamalla
ja voitte uskoa, että kyllä oli muuten soiton arvoisia
kierroksia ainakin minulle! Mieheltäni, jos kysyttäisiin
niin vastaus olisi jotain aivan muuta!!! Itse asiassa
yritin etsiä oikeaa wanhaa "madonna-patsasta" mutta
vieläkään en ole mieleistäni löytänyt vaikka olenkin
sitä etsinyt jo pitkän aikaa...




Ja tokihan tasapuolisuuden nimissä kolusimme sitten
läpikotaisin tietysti Guinness Storehousen!!! Sen maailmankuulun
oluttehtaan...se kierros oli tehty kuin suureen oluttuoppiin.
Lähdettiin liikkelle ihan pohjalta ja noustiin lasia
pitkin aina vain ylemmäs ja ylemmäs... oluen raaka-aineet
ja tekotavat yms. siihen liittyvät asiat oli hienosti
ja mielenkiintoisesti nivottu yhteen, jopa niin
hienosti, että naisenakin mielenkiinto säilyi loppuun
asti. O'ho! Välimaistijaisiakin oli etapille laitettu;
sellaisia, joissa kuunneltiin, haisteltiin, maisteltiin,
kyseistä Guinness-olutta!!!




Kierros päättyi upeaan "360 asteiseen" -näkö-alabaariin, josta
oli hulppeat näköalat yli kaupungin aina merelle asti!!!





Olettekos kuulleet wanhasta sillasta nimeltään Ha'penny-
bridge? Silta on kaunis ja VALKOINEN ja wanha...rakennus-
vuosi on peräti ajalta 1816!!! Sillallakin on takanaan
pieni oma tarina sillä ennen muinoin on tätä siltaa
ylittäessä joutunut maksamaan puoli penniä kun on käynyt
kaupungin/joen toisella puolen! Ja kuulinkin, että nuukat
irlantilaiset olisivat kantaneet toisiaan, jopa selässään
säästääkseen näissä siltamaksuissa!?




Me laitoimme tähän kyseiseen ihanaan siltaan meidän rakkaus-
lukkomme, jonka kaiverrutin valmiiksi jo täällä koto-
suomessa. Siellä sitä kuulkaa äherrettiin, että saatiin
lukko näyttävään paikkaan ja sen tehtyämme mieheni heitti
avaimmen River Liffey- nimiseen jokeen!!! Jos jäi minulla
pieni pala sydäntäni tähän maahan niin kyllä sinne jäi
nyt niin paljon muutakin!!!




Ja jos hempeilyssä jatketaan niin jatketaan sitten
kunnolla sillä arvatkaa montako kynttilää sytyttelin
erään vaahtokylvyn yhteyteen? Kyllä, 40 kynttilää!!!




Kas tässäpä pienet palat Irlannista, kaupungista jossa
kaikki on käden ulottuvilla ja välimatkat nähtävyyksien
välillä pienet. Jalkapelillä pääsee ja näkee hyvän
katsauksen kaupungista sekä sen rennosta ilmapiiristä!
Suosittelen lämmöllä ja toivottavasti pääsemme vielä
uudestaankin kyseiseen maahan...


Nyt ovat "pintit" tyhjät ja on hyvä lopettaa nämä
"Irlannin matkamme" ajatukseen; ovatko lasimme
nyt tyhjät vaiko täydet?
- I hope it's full! And of course it is-

3 kommenttia:

  1. Kiitos suuremmoisesta matkakertomuksestanne ja päivän/illan kohokohta on päästä lukemaan blogiasi..kyllähän tuo pisti mtkakuumeen tuonne Irlanninkin suuntaan..hyvää loppuviikkoa ja kiitti viellä kerran..ek

    VastaaPoista
  2. Siis tuo lukko...ihana! Ja muutoinkin!

    /m

    VastaaPoista
  3. EK: Hauskaa, että juttuni onnistuvat "piristämään" iltaasi! Ja ehdottomasti, suosittelen matkaa Irlantiin, jos suinkaan sikäläinen meno kiinnostaa!!! Wiikonloppuja
    myös teille...

    Huumi: Eikö?! Niin meistäkin!!!

    VastaaPoista