sillä nuorimmainen TYTTÄRENI, löysi velipojan kätköistä
vanhan kauko-ohjattavan auton...
Täällä sitä kuulkaa näkee nykyään vihreän auton
kiitävän huoneesta toiseen, perä hienosti "sladissa",
tai sitten koko komeus on vedetty nurinniskoin!
Itse alkaa jo kuunnella auton äänen kuultuaan,
että mistäköhän se tulee ja mitä kautta...ettei
vaan astuisi päälle!!!
Hauska postaus... täällä kolmen pojan äitinä tämä on aika jokapäiväistä että saa varoa milloin mitäkin niin lattian tasolta kuin ilmasta...
VastaaPoistaMemmi: Kiitos! Kyllä, äidin elämä osaa olla värikästä...
VastaaPoistaMeillä ei vielä ole näihin kauko-ohjattaviin sorruttu isännän toistuvista pyytelyistä huolimatta. Mutta meillä tuo nuorimmainen neiti on todella kiinnostunut näistä nelipyöräisistä..joten pahoin pelkään tämän päivän lähestyvän uhkaavasti. Tosin meidän karvaturrikin saattaisi vielä vanhoilla päivillä innostua moisesta! Niin ja tässä tapauksessa tarkoitan - meidän kuninkaallista vahtikoiraa - ettei nyt jää kenellekään epäselväksi kenen karvoista on puhe.
VastaaPoistaMeillähän jokapäiväinen automatka sujuu huutelemalla vastaantulevien autojen merkkejä.. tosin mersu ja bemari menevät joskus sekaisin. Neiti on myös ylpeä maastomallisen "Todgen" omistaja - ukilla kun on samanmerkkinen auto.. :)
Von Haus: Siitä se lähtee, tavallisista
VastaaPoistanelipyöräisistä...pikku hiljaa kehittymään
vaikka ja minkäläisiin hienouksiin :)
Saattaisihan tuo teidän vanha kuninkaallinen
karvakorvakin ottaa muutamat "kevyet"
juoksu-askeleet... ;) HuHuh!
Siis mitä?! Tytötkö tuntee autonmerkkejä?