Tänään teimme nuorimman tyttäreni kanssa joulukortteja...laitoimme taustalle soimaan joululauluja ja nautimme tekemisen riemusta. Näin olemme tehneet kortit perinteisesti jo monina vuosina mutta nyt alkavat vanhimmat lapseni jäädä pois tästä traditiosta. Miten se aika meneekin niin nopeasti...sillä vielä hetki sitten olimme kaikki saman pöydän ääressä, poskilla puna ja jännitys kihelmöi jo ilmassa kun puuhailimme yhdessä joulukortteja sukulaisille ja ystäville.
Se muutos lasten kasvamisesta ja näistä mukavista hetkistä poisjäämisestä,tulee aina niin yllätyksenä,yhyy.Mut onneks on viel näitä pienempiäkin kotona:)) Sul on ihan toi uusi kuva blogin aluksi,en tiennyt muuta paikkaa mihin komentoisin.t.MK
VastaaPoistaOnneksi joo, on näitä "pieniäkin" vielä!!!
VastaaPoistaKiitos kommentista, laiton uuden "jouluisen kuvan" alkuun, siinä on taustalla viime viikonlopun kirpparilöytö; wanha tarjotin saa nyt toimia "kaupungin" taivaana...