Takkatulen "loimussa" silmät osuvat väkisinkin seinällä
roikkuvaan "Madonnaan". Silläkin on oma ihana tarina...
Upea ystäväni, oli lopen kyllästynyt nuhruisen väriseen
Madonnaan, alkuperäinen väri kun oli aika ikävän beigen-
sävyinen. Madonna oli viettänyt aikaansa milloin kellarin
pimeissä kätköissä tai milloin sitä oli tarjottu sukulai-
sillekkin. Yhtenä päivänä ystäväni jälleen kerran pyöritteli
"Madonnaa" käsissään ja tarjosi sitä minulle! Minusta se oli
kaunis ja herkkä...joten vein sen kotiini. Puhuin miehelleni,
että josko senkin maalailisi valkoiseksi...Ja niin monen,
monen ohuen maalikerroksen jälkeen Madonnasta tuli "kaikkien
suosikki", jopa ystäväni "harmittelee" moista mokaansa,
kuinka hän itse ei tullut sitä maalanneeksi vaikka monet,
niin monet muut jutut ovat saaneet valkoista maalia ylleen!
On ihanaa kun tavaroilla on tarinaa kerrottavana ja meillä
niitä tarinoita on monta. Varmaan joudun tämänkin tarinan
päättämään kiitos-sanoihin sinulle, YSTÄVÄNI...KIITOS!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti