Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

Wanhaa ja valkoista elämää keskellä kaupunkia!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Vaikeita pohdintoja

Tämän illan aihepiiri pysähtyi meillä tulevaan yhteishakuun. Siinä me istuimme kolmestaan ja puhuttiin ja pohdittiin tulevaisuutta. Vaikeita pohdintoja niin pojalleni, kuin itselleni ja taitaapa oman huolensa kantaa perheen pääkin. Äidin rooli ei missään nimessä ole helpoimmasta päästä! Esikoiseni on jo kasvanut "isoksi" pojaksi, että niin se aika vaan on vierähtänyt! Äidin rooli tuntuu olevan joskus huolta täynnä, tosinaan voisi tikahtua ylpeydestä ja tanssia taivaissa mutta luopumisen tuska on ikävää vaikkakin kasvattavaa.


Poikani huoneen taulun aihe sopi iltaamme hyvin...



Tärkeää keskustelua käytiin meillä kutakuinkin yhtä tiiviisti kuin taulun
henkilötkin kuvassa käyvät.



Poikani huoneen arkun päältä bongattua; toisessa kehyksessä on perheemme yhteiskuva viime kesältä ja toisissa kehyksissä aktiivisen kummitädin hääpäivän juhlahumua kera kummipojan ja hänen sisarusten.



Poikani huoneen seinältä löytyy myös kehyksistä hänen ukinsa ja isoukkinsa samassa kuvassa hänen kanssaan muistuttamassa ja kertomassa suvun tärkeydestä!

6 kommenttia:

  1. Kyllä nuokin ajat on hyvin minullakin mielessä kun näitä isoja päätöksiä pähkäiltiin ja olihan kovin eriäviä mielipiteitä meidänkin perheessä,minä halusin poikani lukioon,mieheni kannusti vaan koulunkäyntiin ja osallistumaan siellä ruokatunteihin...ja nyt jos olisin uudelleen samassa tilanteessa niin ehkä antaisin enempi tilaa myös lasten omillekkin päätöksille,mutta silloin ei ollut aikuislukioita eikä muutenkaan aikuisopiskeluista tiedetty mitään...mutta hyviä päätöksiä teille ja näillä mennään..terv.ek

    VastaaPoista
  2. Meillä käydään esikoisen kanssa samoja keskusteluja... Samanaikaisesti niin karua ja niin hellyttävää.

    /m

    VastaaPoista
  3. Minusta tuo haku tuntuu myös isolta asialta nuoren elämässä..miksi jo nyt pitäisi tietää mikä haluaa olla isona? Hei eihän tässä aikuisenakaan tiedä mikä haluaa olla! Ja mitä enemmän erilaisia ammatteja ihmisella on, sitä parempi monestikin! Eli minusta (hyvähän se nyt on sanoa)tuohon hakuun voisi yrittää ottaa rennon otteen, haetaan nyt tähän joka kiinnostaa tällähetkellä ja katsotaan mitä elämä tuo mukanaan. Myöhemminkin ehtii hakea vaikka kuinka moneen kouluun jos haluaa! Elämä on monia ovia täynnä, rohkeasti vaan tutkimaan ja koittamaan. Nykyään ihan toivoo että nuoret pääsisivät opiskelemaan haluamaansa..tuohan se sitten pontta saada työpaikka ja tehdä mieleistä työtä. Mutta mutta joskus se ei ihan toiveiden täyttymyspaikka voi johtaa ihan uuteen,mukavaan,ja jännittäväänkin! Eli rohkeutta toivon myös kummipojalleni näin virtuaalisesti ja varmaan pääsen pohtimaan ihan naamatustenkin kun seuraavan kerran nähdään..jos ehdin saada takin liepeestä kiinni. On niin liukas liikkeinen tuo poikanen! Oi ja vasta ihan pieni vauva tuossa käsivarsila keikkui kastejuhlassa.. No nyt menee ohi aiheen, joten heikun keikun ja kohti loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvistä ja aidoista kommenteista teille kaikille; samoilla linjoilla mennään ja vaikeista asioita puhutaan kun ajatellaan nuorten ikää! Tästä asiasta voisi vaikka kirjoittaa kirjan...niin paljon siitä saisi asiaa.

    Oisko tullut keneen tuo poikanen? Ettei vaan mallia olisi kummiltaan ottanut tuohon liikehdintäänsä.

    VastaaPoista
  5. Luulempa että tässä nuoren pojan perimätietoutta:
    1.Sanonta: -nuorena on vitsa väännettävä..tulee sekä isän että äidin perimästä..
    2.Sanonta: -vierivä kivi ei sammaloidu..tulee ehkä nykyisestä perhekuvioista..
    3.Sanonta: -pojasta polvi parempi..tulee ehkä eri sukujen yhteen liittymisen tuloksesta..savolaiset,karjalaiset,pohjalaiset,
    slaavilaiset..
    4.Sanonta: -tuli kurjasta kummiinsa..tulee ehkä juuri kummitätinsä opetuksista suhtautua elämään tietyllä huumorilla ja säilyttämisellä se pieni lapsi sydämessään...kiitos
    5.Sanonta: -se joka kuuseen kurkottaa,katajaan kapsahtaa..tulee ehkä ukki Kakelta,ja tulkinta jääköön lukijioiden päätettäväksi..
    Ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä tulee mieleeni että aikuisuuteen kasvaminen on koko elämän pituinen projekti,joka alkaa "vaipat housuissa,ja päättyy myös vaipat housuissa"..ja mitä sillä välillä tapahtuu on ONNEKSI SUURI SEIKKAILU...
    Hyvää vkl kaikille lukijoille terv.EK

    VastaaPoista
  6. Ihanaa EK, että sinussa riittää ajatusta!!!
    Olipa mukavaa luettavaa! Terkkuja teille molemmille...

    VastaaPoista